1. Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.
2. Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas
vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa
muista laupiutta.
3. Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti
taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.
4. Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä
oli hänen väkevyytensä salattu.
5. Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.
6. Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset
vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.
7. Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.
8. Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses
meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.
9. Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja
sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa.
10. Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä
äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.
11. Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja
sinun sauvas pitkäisen leimauksella.
12. Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.
13. Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain
huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!
14. Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin
tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet
salaisesti.
15. Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.
16. Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät
huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa
minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii
meitä vastaan.
17. Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman:
öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta
karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.
18. Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.
19. Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran
jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.