1. Tässä minä seison minun vartiossani, ja astun minun linnaani;
ja katselen nähdäkseni, mitä minulle sanotaan, ja mitä minulle sanotaan, ja
mitä minä sitä vastaan, joka minua nuhtelee.
2. Mutta Herra vastasi minua ja sanoi: kirjoita se näky, ja piirrä tauluun,
että ohitsekäypä sen lukis.
3. Sillä se ennustus pitää ajallansa täytettämän, ja pitää sittekin ilmaantuman
ja ei vilpistelemän. Jos se viipyy, niin odota häntä; hän tulee totisesti, ja
ei viivyttele.
4. Mutta joka sitä vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas
on elävä uskostansa.
5. Mutta viina tekee ylpiän miehen petolliseksi, ettei hän taida pysyä siassansa;
joka sielunsa levittää niinkuin helvetti, ja on niinkuin kuolema, joka tyytymätöin
on; hän tempaa puoleensa kaikki pakanat, ja kokoo tykönsä kaikki kansat.
6. Mitämaks, nämät kaikki pitää hänestä sananlaskun tekemän, ja puheen ja tapauksen,
ja sanoman: voi sitä, joka kokoo tavaransa muiden hyvyydestä! kuinka kauvan
se kestää? ja sälyttää paljon lokaa päällensä.
7. Oo kuinka äkisti ne pitää tuleman, jotka sinua purevat, ja ne heräävät, jotka
sinun syöksevät pois? ja sinun täytyy tulla heille saaliiksi.
8. Että sinä olet monet pakanat ryövännyt, niin pitää kaikki jääneet kansoista
taas sinua ryöväämän, ihmisten veren tähden, ja maan ja kaupungin ja kaikkein
sen asuvaisten tähden, jotka ryöstetyt ovat.
9. Voi sitä, joka ahne on oman huoneensa pahuudeksi, että hän panis pesänsä
korkeuteen, ja pelastais itsensä onnettomuudesta.
10. Mutta sinun neuvos pitää sinun huonees häpiäksi joutuman; sillä sinä olet
ylen paljon kansoja lyönyt, ja ylpiästi syntiä tehnyt.
11. Sillä kivetkin seinässä pitää huutaman, ja malat harjalta pitää heitä vastaaman.
12. Voi sitä, joka kaupungin verellä rakentaa, ja valmistaa kaupunkia vääryydellä.
13. Katso, eikö nämät Herralta Zebaotilta tapahdu? Mitä kansat ovat sinulle
tehneet, se poltetaan tulessa, ja jonka tähden ihmiset ovat väsytetyt, se täytyy
hukutettaa.
14. Sillä maan pitää oleman täynnä Herran kunnian tuntoa, niinkuin vedet, jotka
meren peittävät.
15. Voi sinua, joka lähimmäiselles panet sisälle, sekoitat siihen julmuutes
ja juovutat häntä, ettäs hänen häpiänsä näkisit.
16. Sinun pitää häpiällä ravittaman kunnian edestä: niin juo sinä myös nyt,
ettäs häpys paljastaisit; sillä Herran oikian käden malja pitää sinun tykös
poikkeeman, ja sinun täytyy häpiällisesti oksentaa sinun kunniaas vastaan.
17. Sillä se väkivalta, joka Libanonissa tehty on, pitää lankeeman sinun päälles,
ja haaskatut eläimet pitää sinua peljättämän, ihmisten veren tähden, ja maan
ja kaupungin ja kaikkein sen asuvaisten tähden, jotka ryöstetyt ovat.
18. Mitä siis kuva auttaa taitaa, jonka puuseppä tehnyt on? eli valettu kuva
ja valheen saarnaaja? Miksi se, joka niitä tekee, luottaa siihen, että hän mykkiä
epäjumalia tehdä taitaa?
19. Voi sitä, joka sanoo kannolle: heräjä! ja mykälle kivelle: nouse! Senkö
pitäis opettaman? Katso, se on kullalla ja hopialla silattu, ja ei ole siinä
ensinkään henkeä.
20. Mutta Herra on pyhässä templissänsä; vaijetkoon kaikki maailma hänen kasvoinsa
edessä.