4. Hyvät teot

Hyviä tekoja koskevan opin osalta on eräissä kirkoissa syntynyt kaksikin kiistaa.

1. Ensiksikin muutamat teologit ovat joutuneet riitaan seuraavista sanonnoista. Toiset ovat kirjoittaneet: "Hyvät teot ovat pelastumiseen välttämättömiä." "Ilman hyviä tekoja on mahdotonta pelastua." "Kukaan ei ole koskaan pelastunut ilman hyviä tekoja." Toiset ovat sitä vastoin kirjoittaneet: "Hyvät teot ovat pelastumisen kannalta vahingollisia."

2. Sittemmin ovat muutamat teologit joutuneet riitaan myös sanojen "välttämätön" ja "vapaa" käytöstä. Toiset ovat väittäneet, että uutta kuuliaisuutta ei saa sanoa välttämättömäksi, koska sitä ei synnytä välttämättömyys eikä pakko, vaan se pulppuaa esiin alttiista hengestä. Toiset taas ovat säilyttäneet sanan "välttämätön", koska uusi kuuliaisuus ei ole meidän vapaassa vallassamme vaan uudestisyntyneet ihmiset ovat velvollisia osoittamaan sitä.

Tästä sanoja koskevasta kiistasta kehittyi sitten itse asiaa koskeva riita. Toiset väittivät, että kristittyjen keskuudessa ei ensinkään saa saarnata lakia, vaan ihmisiä on pelkästään pyhään evankeliumiin vedoten kehotettava tekemään hyviä tekoja. Toiset ovat väittäneet vastaan.

Affirmativa

Perusteellisesti selvittääksemme tämän kiistan ja saadaksemme sen loppumaan me lausumme oppinamme, uskonamme ja tunnustuksenamme seuraavan.

1. Jos kerran usko on todellinen ja elävä eikä kuollut, se tuottaa varmasti, ilman epäilystä, hyviä tekoja, niin kuin hyvä puu hedelmiä.

2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme samalla, että hyvät teot on tyyten suljettava ulkopuolelle, milloin on kysymys pelastuksestamme, samoin kuin Jumalalle kelpaavan vanhurskauden uskonkohtaa käsiteltäessä. Apostoli todistaa tämän selkein sanoin: "Siten myös Daavid sanoo, että autuus kuuluu vain sille ihmiselle, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja, kun hän lausuu: 'Autuaita ne, joille heidän vääryyttään ei lueta'" (Room. 4:6-8). Ja toisessa paikassa: "Armosta te olette pelastetut, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8).

3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme edelleen, että kaikki ihmiset ovat velvollisia tekemään hyviä tekoja, mutta aivan erityisesti ne, jotka Pyhä Henki on uudestisynnyttänyt ja uudistanut.

4. Siksi on aivan oikein käyttää myös uudestisyntyneistä puhuttaessa sanoja "välttämätön", "pitää", "täytyy". Ne eivät ole mitenkään terveen ja esikuvallisen kielenkäytön vastaisia.

5. Sanat knecessitas, necessarium, 'välttämättömyys' ja 'välttämätön', eivät uudestisyntyneistä puhuttaessa kuitenkaan tarkoita pakkoa vaan ainoastaan velvoitusta siihen kuuliaisuuteen, jota oikein uskovat, sikäli kuin ovat uudestisyntyneitä, osoittavat vapaaehtoisesti, eivät pakosta eivätkä (Room. 6:14;Room. 7:6;Room. 8:14) lain vaatimuksesta, koska "he eivät enää ole lain vaan armon alla".

6. Niinpä me myös uskomme, opetamme ja tunnustamme, ettei lausetta: "Uudestisyntyneet tekevät vapaaehtoisesti hyviä tekoja" saa tulkita siten, että uudestisyntynyt ihminen muka saa vapaasti valita, milloin hän tekee hyvää, milloin ei; tai että hän voi säilyttää uskon, vaikka harjoittaakin ehdoin tahdoin syntiä.

7. Tämä on ymmärrettävä tarkoin Herran Jeesuksen ja hänen apostoliensa oman selityksen mukaisesti: tarkoitus on sanoa, että vapautettu henki ei toimi orjan tavoin, rangaistuksen pelosta, vaan Jumalan lasten tavoin, rakkaudesta vanhurskauteen (Room. 8:15).

8. Jumalan valittujen lasten alttius ei kuitenkaan ole täydellistä vaan varsin vajavaista, kuten pyhä Paavali omaa heikkouttaan valittaen todistaa (Room. 7:14-25 Gal. 5:17).

9. Herran Kristuksen tähden sitä heikkoutta ei kuitenkaan lueta Herran valittujen viaksi, niin kuin on kirjoitettu: "Nyt ei siis ole mitään tuomittavaa niissä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room. 8:1).

10. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme vielä, että uskoa ja autuutta eivät meissä säilytä teot vaan ainoastaan Jumalan Henki uskon kautta. Hyvät teot ovat todisteina siitä, että Henki on läsnä ja asuu meissä.

Negativa

1. Me siis hylkäämme ja torjumme sellaisen puheen ja opetuksen, että hyvät teot ovat välttämättömät pelastukseen, että kukaan ei koskaan ole pelastunut ilman hyviä tekoja ja että pelastuminen ilman hyviä tekoja on mahdotonta.

2. Me hylkäämme ja torjumme tämän tyhjän sanonnan: "Hyvät teot ovat pelastuksen kannalta vahingollisia." Sanonta herättää pahennusta, ja siitä on haittaa kristilliselle siveydelle.

Onhan erityisesti näinä aikoina pakko kehottaa ihmisiä tekemään hyviä tekoja sekä noudattamaan kristillistä siveellisyyttä. Heidän mieleensä on painetta, kuinka tärkeää on harjoittaa itseään hyviä tekoja tekemällä. Siten usko tulee ilmi ja Jumalalle osoitetaan kiitollisuutta. Tämä on yhtä välttämätöntä kuin sen tähdentäminen, ettei tekoja pidä sekoittaa vanhurskauttamisoppiin, sillä ihmiset voivat joutua kadotukseen yhtä hyvin siksi, että heillä on epikurolainen kuvitelma uskosta, kuin senkin vuoksi, että he paavilaisten ja fariseusten tavoin luottavat omiin tekoihinsa ja ansioihinsa.

3. Me hylkäämme ja torjumme myös sen opetuksen, että uskoa ja uskovassa asuvaa Pyhää Henkeä ei voi menettää, vaikka tekeekin syntiä ehdoin tahdoin. Pyhät valitut muka säilyttävät Pyhän Hengen, vaikka lankeavat aviorikokseen tai johonkin muuhun syntiin ja jatkavat sen harjoittamista.