2. Vapaa tahto

Ihmisen tahto voi olla neljässä eri tilassa: 1. ennen lankeemusta, 2. lankeemuksen jälkeen, 3. uudestisyntymän jälkeen, 4. ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. Nyt on kuitenkin käsiteltävänä vain yksi pääkysymys, joka koskee ihmisen tahtoa ja kykyä lankeemuksenjälkeisessä tilassa. Mitä omia kykyjä tahdolla on vaikuttaa hengellisissä asioissa, sen jälkeen kun esivanhempamme ovat langenneet, mutta ennen kuin tahto on syntynyt uudesti? Kykeneekö se omin voimin, ennen kuin Jumalan Henki on synnyttänyt sen uudesti, valmistautumaan Jumalan armon vastaanottamiseen ja pystyykö se ottamaan Pyhän Hengen sanassa ja pyhissä sakramenteissa tarjoaman armon vastaan vai eikö pysty?

Affirmativa

1. Me opetamme, uskomme ja tunnustamme, että ihmisen ymmärrys ja järki ovat hengellisissä asioissa sokeat. Hän ei omilla kyvyillään ymmärrä mitään, niin kuin on kirjoitettu: (1 Kor. 2:14) "Luonnollinen ihminen ei ota ensinkään vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hulluus, eikä hän voi sitä ymmärtää", jos häneltä kysellään hengellisiä asioita.

2. Samoin me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että ihmisen uudestisyntymätön tahto ei ainoastaan ole kääntynyt pois Jumalasta, vaan siitä on tullut Jumalan vihollinen. Se haluaa ja tahtoo yksinomaan pahaa, sitä mikä on Jumalan tahdon vastaista, niin kuin on kirjoitettu: (1 Moos. 8:31) "Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka" ja edelleen: (Room. 8:7) "Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Todellakin: yhtä vähän kuin kuollut ruumis voi palauttaa itseään ruumiilliseen, maalliseen elämään, yhtä vähän kykenee syntiinsä hengellisesti kuollut ihminen herättämään itseään hengelliseen elämään. On kirjoitettu: (Ef. 2:5) "Kun olimme synteihin kuolleita, hän on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa." Siksi ei meillä ole itsellämme mitään kykyä ajatella hyvää, ikään kuin omasta takaa, "vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalalta" (2 Kor. 3:5).

3. Jumala, Pyhä Henki, ei kuitenkaan vaikuta kääntymystä ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista, niin kuin on kirjoitettu: (Room. 1:16; Room. 10:17) "Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi" sekä: "Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta". Jumala tahtoo, että hänen sanaansa kuunnellaan eikä siltä tukita korvia. Siinä sanassa Pyhä Henki vaikuttaa ja avaa sydämet, niin että ne ottavat sanasta vaarin, niin kuin Ap.t. 16:14 kertoo Lyydialle tapahtuneen. Kääntymisen saa aikaan yksin Pyhän Hengen armo ja voima, ihmisen käännyttäminen on yksin hänen työtään. Ilman hänen armoaan jäävät meidän tahtomisemme (Room. 9:16) ja juoksemisemme turhiksi, ilman hänen antamaansa kasvua eivät meidän istuttamisemme, kylvömme ja kastelumme (1 Kor. 3:7) tuota tulosta. Niinhän Kristus sanoo: (Joh. 5:5) "Ilman minua te ette voi mitään tehdä." Näillä harvoilla sanoilla hän epää vapaalta tahdolta kaikki kyvyt ja lukee kaiken Jumalan armon ansioksi, jottei kukaan voisi kerskata Jumalan edessä (1 Kor. 9:16).

Negativa

Edellä sanotun mukaisesti me hylkäämme ja torjumme kaikki seuraavat harhat, koska ne ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia:

1. Ns. stoalaisten filosofien joukkokunta sekä manikeolaiset ovat opettaneet, että kaiken, mikä tapahtuu, täytyy tapahtua juuri sillä tavalla eikä se voisi tapahtua toisin. Ihminen tekee kaiken pakosta, myös ulkonaisissa asioissa. Hänen on pakko tehdä pahoja tekoja, sellaisia kuin haureus, ryöstö, murha ja varkaus.

2. Me hylkäämme myös karkeiden pelagiolaisten harhan. He ovat opettaneet, että ihminen kykenee omin voimin, ilman Pyhän Hengen armoa, kääntymään Jumalan puoleen, uskomaan evankeliumin, olemaan sydämestään kuuliainen Jumalan laille ja siten ansaitsemaan syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän.

3. Me hylkäämme myös puolipelagiolaisten harhan. He opettavat, että ihminen kykenee omin voimin aloittamaan kääntymyksensä, joskaan hän ei pysty ilman Pyhän Hengen armoa viemään sitä päätökseen.

4. Edelleen opetetaan, että vielä uudestisyntymätön ihminen on vapaan tahtonsa varassa tosin liian heikko tekemään aloitetta, omin voimin kääntymään Jumalan puoleen ja tottelemaan sydämestään Jumalan lakia, mutta kun Pyhä Henki tekee aloitteen saarnauttamalla sanaa ja tarjoaa sanassa armonsa, silloin ihmisen tahto muka kykenee omien luonnollisten kykyjensä avulla tekemään sentään jotakin, joskin kovin vähäpätöistä, auttamaan, myötävaikuttamaan, valmistautumaan armoon, tarttumaan siihen, ottamaan sen vastaan ja uskomaan evankeliumin.

5. Uudestisyntynyt ihminen kykenee muka pitämään ja täysin täyttämään Jumalan lain. Tämä täyttämys on sitten Jumalan edessä vanhurskautemme, jolla me ansaitsemme iankaikkisen elämän.

6. Me hylkäämme ja torjumme myös hurmahenkien harhan, kun he kuvittelevat, että Jumala vetää ihmisiä luokseen sekä valaisee, vanhurskauttaa ja pelastaa heitä käyttämättä mitään välineitä, siis ilman että ihminen kuulee Jumalan sanaa ja käyttää pyhiä sakramentteja. [Enthusiasteiksi sanotaan niitä, jotka Jumalan sanan saarnasta välittämättä odottavat Hengen taivaallista valaisua.]

7. Torjumme myös sen opin, että Jumala kääntymyksessä ja uudestisyntymässä täysin tuhoaa vanhan Aadamin substanssin ja olemuksen, eritoten järjellisen sielun, ja luo tyhjästä sielun uudelle olemukselle.

8. Hylkäämme ja torjumme myös sen, että selittämättä käytetään seuraavia sanontoja: "Ihmisen tahto vastustaa Pyhää Henkeä ennen kääntymystä, kääntymyksen aikana ja sen jälkeen: "Pyhä Henki annetaan sellaisille, jotka vastustavat häntä ehdoin tahdoin ja itsepintaisesti." Kääntymyksessähän Jumala tekee vastahakoisista alttiita ja asuu niissä, jotka ovat alttiita, kuten Augustinus sanoo.

Vanhat ja uudet kirkon opettajat ovat kylläkin lausuneet: Deus trahit, sed volentem trahit, "Jumala vetää luokseen, mutta vain sitä, joka tahtoo tulla." Hominis voluntas in conversione non est otiosa, sed agit aliquid, "Ihmisen tahto ei kääntymyksessä ole joutilaana, vaan tekee sekin jotakin." Koska näitä lauseita käytetään vastoin oppia Jumalan armosta osoittamaan, että luonnollisella vapaalla tahdolla on oma osuutensa ihmisen kääntymyksessä, olemme sitä mieltä, että ne eivät ole terveen opetuksen mukaisia. Niitä on sen vuoksi syytä välttää puhuttaessa kääntymyksestä Jumalan puoleen.

Sitä vastoin on aivan paikallaan sanoa, että kun Pyhä Henki kääntymyksessä vetää ihmistä luokseen, Jumala tekee vastahakoisista ja haluttomista ihmisistä halukkaita. Kääntymystä seuraavassa jokapäiväisessä parannuksen harjoituksessa ihmisen uudesti syntynyt tahto ei jää joutilaaksi vaan osallistuu kaikkiin niihin tekoihin, joita Pyhä Henki tekee meidän välityksellämme.

9. Luther tosin kirjoittaa, että ihmisen tahto käyttäytyy kääntymyksessä pure passive, ei tee yhtään mitään. Se on ymmärrettävä respectu divinae gratiae in accendendis novis motibus: se koskee sitä, että Jumalan Henki kuullun sanan tai pyhien sakramenttien käytön avulla tarttuu ihmisen tahtoon ja saa siinä aikaan uudestisyntymän ja kääntymyksen. Niin pian kuin Pyhä Henki on sen saanut aikaan eli siis yksinomaan jumalallisella voimallaan ja vaikutuksellaan muuttanut ja uudistanut ihmisen tahdon, silloin ihmisen uusi tahto on Jumalan, Pyhän Hengen instrumentti ja työväline: se ei ainoastaan ota vastaan armoa vaan se on myös mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin.

Ennen ihmisen kääntymystä on siis olemassa vain kaksi vaikuttavaa syytä, Pyhä Henki ja Jumalan sana. Sana on Pyhän Hengen väline, jota käyttäen hän saa aikaan kääntymyksen. Ihmisen on kuunneltava sitä sanaa, mutta hän ei voi ottaa sitä uskossa vastaan omin voimin vaan ainoastaan Jumalan, Pyhän Hengen, armon vaikutuksesta.