Eräät jumaluusoppineet ovat jonkin aikaa käyneet näiden kohtien tulkinnasta kiistoja, jotka täten ratkaistaan ja sovitaan Jumalan sana johdolla ja kristillisen oppimme pääsisällön mukaisesti.
Paavien vallan aikana olivat ihmisten keksimät opit ja säädökset hirmuisella tavalla pimentäneet kristillisen uskomme keskeiset opinkohdat, mutta Kaikkivaltiaan erityisestä armosta ja laupeudesta tohtori Luther, jonka muisto on autuas ja pyhä, toi ne jälleen esiin kirkkaina ja puhtaina, Jumalan sanan perusteella. Paavien harhat, väärinkäytökset ja epäjumalanpalveluksen hän paljasti. Vastustajat pitivät kuitenkin tätä aitoa uskonpuhdistusta uutena oppina ja syyttivät sitä kiivaasti, joskin perusteitta, täysin Jumalan sanan ja kristillisen järjestyksen vastaiseksi. Kun reformaatiota tukahdutettiin vääristelyin, puuttuivat asiaan ne kristilliset vaaliruhtinaat ja ruhtinaat sekä säädyt, jotka jo olivat omaksuneet pyhän evankeliumin puhtaan opin ja panneet kirkoissaan kristillisen, Jumalan sanan mukaisen uskonpuhdistuksen toimeen. Augsburgin valtiopäivillä v. 1530 he laadittivat Jumalan sanaan perustuvan kristillisen tunnustuksen ja ojensivat ne keisari Kaarle V:lle. Siinä he selkeästi ja kiertelemättä esittävät kristillisen tunnustuksensa ja tekevät selkoa siitä, mitä kristilliset, evankeliset seurakunnat ajattelevat ja opettavat keskeisistä uskonkohdista, erityisesti niistä, jotka olivat olleet heidän ja paavilaisten välisen kiistan kohteina. Tätä tunnustusta vastapuoli kylläkin katsoi karsaasti, mutta kumoamaan sitä ei, Jumalan kiitos, ole onnistuttu tähän päivään saakka.
Tämän kristillisen ja Jumalan sanaan lujasti perustetun Augsburgin tunnustuksen me täten vielä kerran ja koko sydämestämme tunnustamme myös omaksi tunnustuksemme. Me pidämme siitä kiinni sellaisena, kuin sen sanat luontevasti, selvästi ja vilpittömästi voidaan ymmärtää. Se on meille aito kristillinen symboli, Jumalan sanaa lähinnä tunnus, jonka ympärille tämän ajan oikeiden kristittyjen on kokoonnuttava. Jo muinaisina aikoina laadittiin Jumalan kirkossa syntyneiden pahojen riitojen ratkaisemiseksi kristillisiä symboleja eli tunnustuksia, joihin silloiset puhtaat opettajat ja heidän kuulijansa yhtyivät sydämestään ja suullaan. Kaikkivaltiaan armollisella avulla me aiomme vakaasti pysyä kuolemaan asti kristillisessä Tunnustuksessa, sellaisena kuin se v. 1530 ojennettiin keisari Kaarlelle. Tässä kirjoituksessa tai muutenkaan emme tahdo vähimmässäkään määrin poiketa Augsburgin tunnustuksesta, emme myöskään ole laatimassa mitään uutta tunnustusta.
Vaikka siis Tunnustuksen kristillinen oppi on suurin piirtein säilynyt kiistämättömänä - jollei nyt paavilaisia oteta lukuun - on kuitenkin myönnettävä, että eräät teologit ovat poikenneet muutamista Tunnustuksen tärkeistä ja keskeisistä uskonkohdista. Joko he eivät ole koskaan ymmärtäneet niitä oikein tai sitten he ovat luopuneet oikeasta käsityksestä. Jotkut ovat antaneet Tunnustuksen sanoille alkuperäisestä poikkeavan merkityksen, mutta ovat silti rohjenneet kerskua olevansa Augsburgin tunnustuksen kannattajia ja tukeutua siihen. Näin on puhtaisiin evankelisiin kirkkoihin syntynyt kiusallista ja tuhoisaa hajaannusta. Niinhän kävi jo pyhien apostolien aikana. Monet tahtoivat käydä kristitystä ja kerskailivat Kristuksen opilla, mutta olivat silti langenneet hirmuisiin harhoihin. Jotkut aikoivat tulla vanhurskaiksi ja pelastua tekemällä lain määräämiä tekoja, Ap.t. 15. Toiset kiistivät kuolleiden ylösnousemuksen, 1 Kor. 15. Muutamat eivät uskoneet, että Kristus on iankaikkinen tosi Jumala. Kaikkia näitä oli pyhien apostolien pakko kiivaasti vastustaa sekä saarnoin että kirjoituksin, vaikka sellaiset pahojen harhojen aiheuttamat ankarat riidat silloinkin olivat pahennukseksi sekä epäuskoisille että heikkouskoisille. Niinpä nykyäänkin meidän vastustajamme paavilaiset riemuitsevat hajaannuksesta, joka on syntynyt meidän keskuudessamme. He elävät epäkristillisen ja turhan toivon vallassa, kun luulevat näiden erimielisyyksien koituvan puhtaan opin lopulliseksi tuhoksi. Heikkouskoiset taas ovat vaarassa langeta; toiset pelkäävät, ettei meillä olekaan puhdasta oppia, kun kerran olemme niin hajallamme, toiset taas epäröivät, kenen puolelle heidän tulisi asettua kiistanalaisissa kohdissa. Jotkut tosin katsovat, että riidat johtuvat väärinkäsityksistä tai koskevat vain sanoja: osapuolet eivät muka ole kyllin hyvin ymmärtäneet toistensa tarkoitusta, ja siksi on riidelty joistakin kutakuinkin yhdentekevistä sanonnoista. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan kiistat ovat koskeneet tärkeitä, oleellisia asioita, niin oleellisia, että väärässä olevan osapuolen käsitystä ei Jumalan kirkossa voi eikä saa edes sietää, saati sitten puolustella tai edustaa.
On siis välttämätöntä selvittää kiistanalaiset uskonkohdat Jumalan sanan ja luotettaviksi tunnettujen kirjoitusten perusteella niin tarkoin, että jokainen, jolla on kristillistä ymmärrystä, pääsee selville siitä, mikä käsitys kiistanalaisista kohdista on Jumalan sanan ja kristillisen Augsburgin tunnustuksen mukainen ja mikä ei. Oikeamieliset kristityt, joille totuus on tärkeä, oppivat siten varomaan esiintyneitä harhoja ja vääristymiä sekä suojautumaan niiltä.