Yksimielisyyden ohje. Todisteiden luettelo

VIII

Kristuksen inhimillinen luonto on osallinen jumalallisesta, Jumalalle ominaisesta majesteettisuudesta ja sisältää sen, persoonallisen yhtymyksen perusteella ja mukaisesti.

Kol. 2:9, 3: "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä."

Justinus, Expositio fidei:⁷⁰ "Me sanomme, että hän on Isässä toisella tavalla kuin muissa. Tämä ei merkitse sitä, että hänen olemuksensa olisi epätäydellinen, silloin kun se asuu muissa, vaan sitä, että muiden olemus on liian vähäinen vastaanottamaan jumaluutta." Edelleen: "Eihän tahrainen ruumis ota vastaan jumaluuden kaikkia säteitä." ja vielä: "Ajattele siis niin, että vanhurskauden aurinko on olemuksensa puolesta, Jumalana, yhtä lailla kaikkien olioiden luona. Me olemme kuitenkin kaikki heikkoja, ja silmämme ovat synnin sumentamat; siksi kykenemme vain heikosti ottamaan valoa vastaan. Sitä vastoin hänen varsinainen temppelinsä, hänen oma kirkas silmänsä, ottaa vastaan kaiken valon säteilyn, koska sen on luonut Pyhä Henki eikä synti ole päässyt sen lähellekään."

Oriegenes, De principiis II, 6:⁷¹ "Kristuksen koko sielu ottaa koko Logoksen vastaan ja sulautuu sen valoon ja säteilyyn.

Sama, IV: "Kristuksen inhimillinen sielu yhdistyi Jumalan Sanaan ja pystyi siis sisältämään Jumalan Pojan täydellisesti."

Augustinus, Epistola 57:⁷² Tosin Jumala on kokonaan kaikkien luotujensa lähellä, ja vielä erityisellä tavalla hän asuu uskovissa. Nämä eivät kuitenkaan pysty ottamaan häntä kokonaan vastaan, vaan hän asuu toisissa suuremmassa, toisissa pienemmissä määrin, heidän vastaanottokykynsä mukaan. Kristuksesta, seurakunnan päästä, apostoli kuitenkin sanoo: "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti."

IX

On tunnettua ja kiistatonta, että jumaluus, jumalallinen majesteetti, ei voi paikallisesti sisältyä lihaan, niin että se olisi ikään kuin astiaan suljettuna (carnis circumscriptione tanquam vase aliquo contineatur et circumscripta sit). Siitä ovat mm. Athanasios, Origenes ja Greogorios Nyssalainen kirjoittaneet aivan oikein. Myös Yksimielisyyden ohjeessa on nimenomaan hylätty harhana sellainen opetus, jonka mukaan Kristuksen ihmisyys ulottuisi paikallisesti kaikkialle ja Kristuksen inhimillinen luonto olisi persoonallisessa yhtymyksessä muuttunut äärettömäksi olennoksi.

Koska jumalallinen ja inhimillinen luonto kuitenkin ovat Kristuksessa persoonallisesti ja erottamattomasti yhdistyneet, todistavat sekä Raamattu että pyhät isät, että missä Kristus onkin, siellä ei ole hänen persoonansa puolikas, ei puolet hänen persoonastaan eikä vain osa, vaikkapa vain hänen jumaluutensa yksinään, erillisenä ja pelkästään, ilman sen omaksumaa ja siihen yhdeksi persoonaksi yhdistynyttä ihmisyyttä eli siitä erotettuna, ikään kuin jumaluus ei olisikaan persoonallisesti yhtynyt ihmisyyteen. Kristus on aina läsnä koko persoonana, Jumalana ja ihmisenä, koskapa jumaluus on persoonallisesti yhtynyt ihmisyyteen, mikä on tutkimaton salaisuus. Hän on läsnä kaikkialla - kuinka ja millä tavoin, sen tietää yksin Jumala.

Ef. 4:10: "Hän astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki." Tätä selittää Oikumenios seuraavasti: "Paljaassa jumaluudessaan hän jo ammoin täytti kaiken. Mutta hän tuli lihaksi, astui alas ja astui ylös täyttääkseen kaiken ihmisluonnollaan."

Theofylaktos, Ad Eph. 4:⁷³ "- täyttääkseen kaiken vallallaan ja vaikutuksellaan, nimittäin lihaksi tulleena; Jumalahan hän täytti kaiken jo ennestään. Tämä on lausuttu Paavali Samosatalaista ja Nestoriosta vastaan."

Leo, Epistola 10:⁷⁴ "Katolinen kirkko elää ja kasvaa tässä uskossa, että Kristuksessa Jeesuksessa ei ihmisyys ole vailla tosi jumaluutta eikä jumaluus vailla tosi ihmisyyttä."

Sama, Sermo de passione 3: "Katolinen usko opettaa ja vaatii uskomaan, että olemme oppineet kahden luonnon yhdistyneen meidän Vapahtajassamme. Vaikka kumpikin luonto säilyttää ominaisuutensa, niiden olemukset ovat kuitenkin niin kiinteästi yhdistyneet, että siitä hetkestä lähtien, jona Sana tuli lihaksi autuaan Neitsyen kohdussa, ei tätä Jumalaa saa ajatella ilman sitä, mikä hän on ihmisenä, eikä tätä ihmistä ilman sitä, mikä hän on Jumalana."

Edelleen: "Kumpikin luonto ilmaisee tosi olemuksensa sille ominaisilla vaikutuksillaan irtautumatta kuitenkaan toisesta. Kumpikaan ei siis ole ilman toista, vaan Jumala on omaksunut ihmisen kokonaan. Hän on liittänyt itsensä ihmiseen ja ihmisen itseensä sillä tavoin, että kumpikin luonto on toisessaan mutta kumpikaan ei menetä erityislaatuaan ja muutu toiseksi."

X

Tämän opinkohdan varsinaisena tarkoituksena on osoittaa, mistä meidän tulee etsiä Välimiehemme, Jumalihmisen, koko persoona ja mistä sen voimme tavoittaa. Yksimielisyyden ohje noudattaa siinä kaikkien puhdasoppisten isien esimerkkiä. Se ei suuntaa huomiotamme puihin, kiviin eikä muuhun sellaiseen vaan juuri siihen, mihin Kristus on sanassaan ja sanallaan viitannut.

Kyrillos, In Ev. Joh. XII, 32:⁷⁵ "Kristuksen vaatteet jaettiin neljään osaan, vain ihokas jäi jakamatta. Sanoisin, että tämä sisältää viittauksen erääseen salaisuuteen. Kun näet maanpiirin neljä osaa ovat päässeet osallisiksi pelastuksesta, ne ovat keskenään jakaneet Sanan vaatteen, hänen lihansa, joka kuitenkin on samalla jäänyt jakamattomaksi. Samalla kun Ainosyntyinen antaa itse kullekin osuuden itsestään ja pyhittää kaikkien meidän sielumme ja ruumiimme lihallaan, hän on meissä jokaisessa jakamattomana ja kokonaisena, koska hän on kaikkialla yksi eikä millään tavoin jakautunut."

Theofylaktos, In Ev. Joh. 19:⁷⁶ "Vaikka Kristuksen pyhä ruumis on jakamaton, se kuitenkin jakaantuu maailman neljälle kulmalle, ja se jaetaan siellä. Sehän jaetaan kaikille, ja se pyhittää jokaisen sielun ja ruumiin, mutta samalla pysyy Ainosyntyinen omassa lihassaan kokonaisena ja jakamattomana. Sellainen hän on kaikissa ja kaikkialla. Eihän häntä suinkaan ole jaettu, kuten Paavalikin huudahtaa."

Khrysostomos, Ad. Hebr. hom. XVII⁷⁷ (ja Ambrosius, Ad Hebr. 10): "Onko siis olemassa monta kristusta, kun tämä uhri kerran uhrataan monessa paikassa? Ei suinkaan. Kristus on kaikkialla yksi ja sama; vaikka hän on täydellisenä eri paikoissa, hänellä on yksi ainoa ruumis. Samoin kuin se, mikä eri paikoissa uhrataan, on yksi ruumis, ei monta, samoin on olemassa yksi ainoa uhri. Meidän ylipappimme on uhrannut uhrin, joka puhdistaa meidät. Saman uhrin uhraamme nytkin, sen joka silloin uhrattiin ja joka ei voi tuhoutua. Se, mitä me teemme, tapahtuu sen muistoksi, mitä silloin tapahtui. Hänhän sanoi: 'Tehkää tämä minun muistokseni.' Emme siis uhraa uutta uhria, niin kuin ylipappi, vaan aina saman. Tai paremmin: me teemme sen uhrin muiston eläväksi."⁷⁸

Loppusanat

Kristitty lukija! Näitä todistuksia ei ole kerätty vanhan kirkon opettajilta siinä mielessä, että meidän kristillinen uskomme perustuisi ihmisten nauttimaan arvonantoon. Eihän todella pelastava usko saa perustua yhdenkään vanhan tai uuden kirkollisen opettajan sanaan vaan yksinomaan Jumalan sanaan, joka on talletettu pyhien profeettojen ja apostolien, jumalallisen totuuden luotettavien todistajien, kirjoituksiin. Saatanan keksimän hirmuisen juonen mukaisesti kiihkohenget ovat kuitenkin halunneet vieroittaa ihmiset Pyhästä Raamatusta, jota Jumalan kiitos nykyään tavallinen maallikkokin osaa hyödykseen lukea, ja ohjata heidät isien ja vanhan kirkon opettajien kirjoitusten aavalle merelle. Heidän tarkoituksenaan on jättää ihmiset kiusallisen epävarmuuden tilaan. Ken ei ole lukenut isiä, ei oikeastaan voi myöskään tietää, ovatko he kirjoituksissaan todellakin tarkoittaneet sitä, mitä nämä uudet opettajat heihin vedotessaan väittävät. Siksi on ollut pakko tämän luettelon avulla osoittaa ja asettaa kaikkien silmien eteen todisteet siitä, että tämä uusi väärä oppi ei perustu yhtään sen paremmin vanhan, oikeaoppisen kirkon opettajien kirjoituksiin kuin Raamattuunkaan, vaan on jyrkässä ristiriidassa niiden kanssa. Nuo opettajat viittaavat isiltä poimittuihin todistuksiin vastoin isien omaa tarkoitusta, aivan kuin he vääristelevät myös Kristuksen testamentin yksinkertaiset, selkeät ja kirkkaat sanat ja Pyhän Raamatun selvät todistukset. Tämän he tekevät tieten tahtoen. Siksi Yksimielisyyden ohje ohjaa itse kunkin tutkimaan Pyhää Raamattua ja Katekismusta. Parhaiten varjelee sielunsa ja omantuntonsa se, joka oikealla, yksinkertaisella uskolla pitää kiinni tästä yksinkertaisesta opista. Sellainen on rakentanut elämänsä vankalle, järkkymättömälle kalliolle. Matt. 7:24 s.; Matt. 17:20 Gal. 1:8-10 Ps. 119.

Sisällysluettelo