edellinen luku,
Joosuan kirja
1 Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset ottivat
haltuunsa Kanaaninmaasta ja jotka pappi Eleasar ja
Joosua, Nunin poika, sekä Israelin heimojen
sukukuntien päämiehet jakoivat israelilaisille
perintömaiksi.
2 He jakoivat maan arpomalla
yhdeksän ja puolen heimon kesken sen käskyn
mukaisesti, jonka Herra oli Moosekselle antanut.
3 Mooses oli jo jakanut kahdelle ja puolelle
heimolle perintömaat Jordanin itäpuolelta, mutta
leeviläisille hän ei antanut omaa maata.
4 Joosefin
jälkeläiset, Manasse ja Efraim, muodostivat kumpikin
oman heimonsa. Leeviläisille ei annettu osuutta
maasta, mutta he saivat asuinsijoikseen kaupunkeja
sekä niihin kuuluvat laidunmaat karjalaumojaan
varten.
5 Israelilaiset jakoivat maan sen käskyn
mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut.
6 Joukko Juudan heimon miehiä tuli Joosuan luo
Gilgaliin, ja kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika,
sanoi hänelle: "Sinähän tiedät, mitä Herra sanoi
Moosekselle, Jumalan miehelle, sinusta ja minusta,
kun olimme Kades-Barneassa.
7 Minä olin
neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija
Mooses lähetti minut vakoilemaan tätä maata, ja
vilpittömin mielin minä toin hänelle rohkaisevan
viestin.
8 Toverini, jotka olivat käyneet siellä
minun kanssani, lannistivat kansan rohkeuden, mutta
minä pysyin uskollisena Herralle, Jumalalleni.
9 Silloin Mooses vannoi tämän valan: 'Se maa, jossa
kävit, kuuluu ikuisesti sinulle ja jälkeläisillesi,
koska olet uskollisesti seurannut Herraa, minun
Jumalaani.'
10 Kuten näet, Herra on pitänyt
lupauksensa. Hän on antanut minun elää ne
neljäkymmentäviisi vuotta, jotka ovat kuluneet
siitä, kun hän puhui tästä Moosekselle, koko sen
ajan, jonka Israel vaelsi autiomaassa. Minä olen nyt
kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäinen.
11 Olen
vieläkin yhtä vahva kuin silloin, kun Mooses lähetti
minut. Voimani ovat yhä tallella, ja jaksan
taistella niin kuin ennenkin.
12 Anna siis minulle
se vuoristo, josta Herra tuona päivänä puhui.
Sinähän kuulit silloin, että siellä on suuria,
varustettuja kaupunkeja, joissa asuu anakilaisia.
Ehkä Herra on minun kanssani, niin että pystyn
kukistamaan heidät, kuten hän on luvannut."
13 Joosua siunasi Kalebin, Jefunnen pojan, ja antoi
hänelle perintömaaksi Hebronin.
14 Näin
kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sai Hebronin
omakseen, koska hän uskollisesti seurasi Herraa,
Israelin Jumalaa. Se kuuluu hänen suvulleen vielä
tänäkin päivänä.
15 Hebronin nimi oli aikoinaan
Kirjat-Arba, Arban kaupunki, sillä Arba oli kaikista
anakilaisista suurin.
Sotien jälkeen maassa vallitsi rauha.
seuraava luku
- 14:1
-
4. Moos. 34:17,18
- 14:2
-
4. Moos. 26:55,
33:54,
34:13,14
- 14:3
-
5. Moos. 3:12,13,
10:9
- 14:4
-
1. Moos. 48:5;
4. Moos. 35:2;
Joos. 21:2
- 14:6
-
4. Moos. 14:24
- 14:7
-
4. Moos. 13:30,
14:7-9
- 14:9
-
5. Moos. 11:24;
Joos. 1:3
- 14:11
- Sir. 46:9
- 14:12
-
4. Moos. 13:28
- 14:13
-
Joos. 15:13,
21:12; 1. Makk. 2:56