1. Niin Jesus täynnänsä Pyhää Henkeä palasi Jordanista ja vietiin
Hengeltä korpeen,
2. Ja kiusattiin neljäkymmentä päivää perkeleeltä, eikä syönyt mitään niinä
päivinä; mutta kuin ne kuluneet olivat, sitte hän isosi.
3. Niin perkele sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sanos tälle
kivelle, että se leiväksi tulis.
4. Ja Jesus vastasi, sanoen hänelle: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti
leivästä, vaan jokaisesta Jumalan sanasta.
5. Ja perkele vei hänen korkialle vuorelle ja osoitti hänelle kaikki maan piirin
valtakunnat silmänräpäyksellä,
6. Ja perkele sanoi hänelle: kaiken tämän vallan ja heidän kunniansa minä annan
sinulle; sillä minun haltuuni ovat ne annetut, ja minä annan ne kenelle minä
tahdon.
7. Jos sinä siis kumarrat ja rukoilet minua, ne kaikki pitää sinun omas oleman.
8. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: mene matkaas minun tyköäni, saatana! sillä
kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoaa
palveleman.
9. Ja hän vei hänen Jerusalemiin ja asetti hänen templin harjalle, ja sanoi
hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske tästä itses alas;
10. Sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta varjelemaan
sinua,
11. Ja että he käsissä kantavat sinua, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
12. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: sanottu on: ei sinun pidä kiusaaman Herraa
sinun Jumalaas.
13. Ja kuin kaikki kiusaus oli päätetty, meni perkele pois hetkeksi hänen tyköänsä.
14. Ja Jesus palasi Hengen väessä taas Galileaan, ja sanoma kuului hänestä ympäri
kaiken lähimaakunnan.
15. Ja hän opetti heidän synagogissansa, ja kunnioitettiin kaikkialta,
16. Ja tuli Natsaretiin, kussa hän kasvatettu oli, ja meni tapansa jälkeen sabbatin
päivänä synagogaan, ja nousi lukemaan.
17. Ja hänelle annettiin Jesaias prophetan Raamattu. Ja kuin hän Raamatun avasi,
löysi hän sen paikan, kussa kirjoitettu on:
18. Herran Henki on minun päälläni, sentänden on hän minut voidellut ja lähettänyt
minun saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa, parantamaan särjetyitä sydämiä, saarnaamaan
vangeille lunastusta ja sokeille näkönsä jälleen saamista, särjetyitä vapauteen
saattamaan,
19. Saarnaamaan Herran otollista vuotta.
20. Ja kun hän pani Raamatun kiinni, antoi hän sen palvelialle ja istui, ja
kaikkein silmät, jotka synagogassa olivat, katselivat hänen päällensä.
21. Ja hän rupesi heille sanomaan: tänäpänä on tämä kirjoitus täytetty, jonka
te nyt kuulette.
22. Ja kaikki antoivat hänelle todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja,
jotka hänen suustansa läksivät ulos, ja he sanoivat: eikö tämä ole Josephin
poika?
23. Ja hän sanoi heille: sanokaat kaiketi minulle tämä sananlasku: parantaja,
paranna itses; ne mitkä me kuulimme tapahtuneen Kapernaumissa, tee myös tässä
isäs maalla!
24. Mutta hän sanoi: totisesti sanon minä teille: ei yksikään propheta ole isänsä
maalla otollinen.
25. Vaan minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Israelissa Eliaan ajalla,
kuin taivas oli suljettu kolme vuotta ja kuusi kuukautta, niin että suuri nälkä
tapahtui kaikessa maakunnassa,
26. Ja ei Elias lähetetty yhdenkään heidän tykönsä, vaan leskivaimon tykö Sidonin
Sareptaan.
27. Ja monta spitalista oli Israelissa Elisa prophetan ajalla, ja ei yksikään
heistä puhdistettu, vaan Naeman Syrialainen.
28. Ja kaikki jotka synagogassa olivat, tulivat vihoja täyteen, kuin he nämät
kuulivat,
29. Ja he nousivat ylös ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja veivät hänen hamaan
vuoren kukkulalle, jonka päälle heidän kaupunkinsa rakettu oli, syöstäksensä
häntä alas.
30. Mutta hän kävi ohitse heidän keskeltänsä ja meni pois,
31. Ja meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti heitä siellä sabbatin
päivinä.
32. Ja he hämmästyivät hänen opetustansa; sillä hänen puheensa oli voimallinen.
33. Ja synagogassa oli ihminen, jolla oli riettaisen perkeleen henki, ja hän
huusi suurella äänellä,
34. Sanoen: voi! mitä sinun on meidän kanssamme, Jesus Natsarealainen? tulitkos
meitä hukuttamaan? minä tiedän, kukas olet, Jumalan pyhä.
35. Ja Jesus nuhteli häntä, sanoen: vaikene ja mene ulos hänestä. Ja kuin perkele
oli hänen heidän keskellänsä heittänyt, niin hän meni ulos hänestä ja ei häntä
vahingoittanut mitään.
36. Ja pelko tuli kaikkein päälle, ja puhuivat keskenänsä, sanoen: mitä tämä
lieneekään? sillä hän haastaa väellä ja voimalla riettaisia henkiä, ja lähtevät
ulos.
37. Ja sanoma hänestä kaikui ympäri kaikkiin sen maakunnan lähipaikkoihin.
38. Mutta kuin hän läksi synagogasta, meni hän Simonin huoneeseen sisälle; mutta
Simonin anoppi sairasti kovin vilutautia, ja he rukoilivat häntä hänen edestänsä.
39. Ja hän seisoi hänen tykönänsä, ja nuhteli vilutautia, ja se luopui hänestä;
ja hän nousi kohta ja palveli heitä.
40. Mutta kuin aurinko laski, niin kaikki, joilla oli sairaita moninaisissa
taudeissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani jokaisen päälle kätensä ja paransi
heidät.
41. Ja monesta läksivät myös perkeleet, huutain ja sanoen: sinä olet Kristus,
Jumalan Poika. Niin hän nuhteli niitä eikä sallinut heidän puhua, sillä he tiesivät
hänen olevan Kristuksen.
42. Mutta kuin päivä tuli, meni hän erämaahan, ja kansa etsi häntä, ja he menivät
hänen tykönsä, ja pidättivät hänen, ettei hän heidän tyköänsä olisi mennyt pois.
43. Vaan hän sanoi heille: minun pitää myös muillekin evankeliumia Jumalan valtakunnasta
saarnaaman; sillä sitä varten minä olen lähetetty.
44. Ja hän saarnasi Galilean synagogissa.