1. Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta
on käsissä.
2. En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3. Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka
minua takais?
4. Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota
heitä.
5. Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää
vaipuman.
6. Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7. Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni
ovat niinkuin varjo.
8. Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita
vastaan.
9. Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10. Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä
yhtään taitavaa teidän seassanne.
11. Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun
sydämessäni olivat,
12. Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13. Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni,
ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.
14. Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15. Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
16. Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.