1. Ammonin lapsia vastaan sanoo Herra näin: eikö Israelilla
lapsia ole, eli eikö hänellä perillistä ole? Miksi siis Malkom omistaa Gadin
maan ja hänen kansansa asuu hänen kaupungeissansa?
2. Sentähden katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä annan kuulla sotariekunan
Ammonin lasten Rabbatin ylitse, että sen pitää yhdessä koossa autiona oleman,
ja kylinensä tulella poltettaman; mutta Israelin pitää omistaman heidät, joilta
he ovat omistetut olleet, sanoo Herra.
3. Valita, o Hesbon, sillä Ai on kukistettu; huutakaat, te Rabban kylät, ja
pukekaat itsenne säkkeihin, itkekäät ja juoskaat ympäri muureja; sillä Malkom
viedään vankina pois, pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.
4. Mitä sinä röyhkeilet laaksoistas? Sinun laaksos ovat upotetut, sinä tottelematoin
tytär, joka luotat tavaroihis, (ja sanot sydämessäs:) kuka tohtii tulla minun
tyköni?
5. Katso, minä annan tulla pelvon sinun päälles, sanoo Herra, Herra Zebaot,
kaikista niistä, jotka asuvat sinun ympärilläs; niin että te jokainen pitää
ajettaman pois toisensa tyköä, ja ei pidä kenenkään karkureita kokooman.
6. Mutta sitte minä käännän Ammonin lasten vankiuden, sanoo Herra.
7. Edomia vastaan sanoo Herra Zebaot näin: eikö tietoa enään ole Temanissa?
Eikö neuvoa enään ole taitavilla? joko heidän tietonsa loppui?
8. Paetkaat, palatkaat ja kätkekäät teitänne syvälle, Te Dedanin asuvaiset;
sillä minä annan Esaulle tulla onnettomuuden, hänen etsikkonsa ajan.
9. Viinan hakiat pitää tuleman sinun päälles, joiden ei pidä mitään sinulle
jättämän jälkeensä; ja varkaat pitää yöllä tuleman sinun päälles, heidän pitää
kyllä varastaman.
10. Sillä minä olen paljastanut Esaun, ja ilmoittanut hänen salaisen paikkansa,
niin ettei hän taida itsiänsä kätkeä; hänen siemenensä, hänen veljensä ja hänen
kylänsä miehet ovat hävitetyt, niin ettei yhtään enään ole.
11. Kuitenkin niiden, jotka jäävät orvoistas, tahdon minä suoda elää; ja sinun
leskeis pitää minuun luottaman.
12. Sillä näin sanoo Herra: katso, jotka ei ole syypäät juomaan kalkkia, niiden
pitää totisesti juoman, ja sinun pitäis rankaisematta pääsemän? Ei sinun pidä
rankaisematta pääsemän, vaan sinun pitää kaiketi juoman.
13. Sillä minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, että Botsran pitää
tuleman ihmeeksi, häväistykseksi, hävitykseksi ja kiroukseksi; ja kaikki hänen
kaupunkinsa ijankaikkiseksi autioksi.
14. Minä olen kuullut sanoman Herralta, että sanansaattaja on lähetetty pakanoille:
kootkaat teitänne ja tulkaat tänne häntä vastaan, ja sotikaat.
15. Sillä katso, minä olen sinun alentanut pakanain seassa, ja tehnyt sinun
ylönkatsotuksi ihmisten seassa.
16. Sinun ylpeytes ja sinun sydämes koreus on sinun pettänyt, että sinä asut
vuorten raoissa ja vallitset korkiat vuoret. Jos sinä tekisit pesäs niin korkiaksi
kuin kotka, niin minä kuitenkin sieltä sinun kukistan alas, sanoo Herra.
17. Juuri niin pitää Edom autioksi tuleman; ja kaikkein, jotka siitä käyvät
ohitse, pitää ihmettelemän ja viheltämän kaikkia hänen vaivojansa.
18. Niinkuin Sodoma ja Gomorra lähikyläinsä kanssa kukistetut ovat, sanoo Herra,
niin ettei kenkään siellä asu, eikä joku ihminen siellä olla taida.
19. Katso, hän tulee ylös niinkuin jalopeura ylpeästä Jordanista vahvoja majoja
vastaan; sillä minä tahdon antaa hänen nopiasti sieltä juosta, ja kuka tietää
sen nuorukaisen, jonka minä varustan heitä vastaan? Sillä kuka on minun kaltaiseni?
kuka tahtoo minun eteeni panna ajan? Ja kuka paimen voi olla minua vastaan?
20. Kuulkaat siis Herran neuvoa, jonka hän piti Edomista, ja hänen ajatuksiansa,
jotka hän ajatteli Temanin asuvaisista: mitämaks että karjalapset pitää riepoittaman
heitä, ja kukistaman heidän asumasiansa;
21. Niin että maan pitää vapiseman heidän lankeemisessansa, ja heidän parkunsa
ja huutonsa pitää kuultaman Punaisessa meressä.
22. Katso, hän lentää ylös niinkuin kotka, ja hajoittaa siipensä Botsran ylitse;
silloin pitää Edomin sankarien sydän oleman niinkuin synnyttäväisen vaimon sydän.
23. Damaskua vastaan: Hematissa ja Arpadissa on surkia meno; he epäilevät, sillä
he kuulevat pahoja sanomia; asuvaiset meren tykönä ovat hämmästyksissä, niin
ettei heillä ole lepoa.
24. Damasku epäilee ja pakenee: hän vapisee ja on ahdistukssessa ja kivussa,
niinkuin synnyttäväinen.
25. Kuinka? Eikö se kuuluisa kaupunki ole hyljätty, minun ilokaupunkini?
26. Sentähden pitää hänen nuorukaisensa lankeeman hänen kaduillansa, ja kaikki
hänen sotaväkensä tapettaman siihen aikaan, sanoo Herra Zebaot.
27. Ja minä sytytän tulen Damaskun muurien päälle, niin että sen pitää polttaman
Benhadadin huoneet.
28. Kedaria vastaan ja Hatsorin valtakuntia vastaan, jotka Nebukadnetsar, Babelin
kuningas löi. Näin sanoo Herra: ylös, menkäät Kedariin, ja kukistakaat idän
lapset.
29. Heidän majansa ja laumansa pitää heiltä otettaman pois, heidän telttansa
ja kaikki heidän kappaleensa, ja heidän kamelinsa pitää heidän ottaman myötänsä;
ja pitää julmasti huutaman heidän tähtensä ympäristöltä.
30. Paetkaat, joutukaat kiiruusti, menkäät syvään asumaan, te Hatsorin asuvaiset,
sanoo Herra. Sillä Nebukadnetsar, Babelin kuningas, on teistä neuvoa pitänyt,
ja ajattelee ja aikoo jotain teitä vastaan.
31. Ylös, menkäät kansaa vastaan, joka levossa on ja asuu suruttomasti, sanoo
Herra; ei heillä ole ovea eikä telkeä, ja he asuvat yksinänsä.
32. Heidän kamelinsa pitää ryöstettämän, ja heidän karjansa paljous otettaman
pois; ja minä hajoitan heidät joka tuuleen, jotka nurkissa asuvat, ja joka taholta
annan minä heidän onnettomuutensa tulla heidän päällensä, sanoo Herra.
33. Ja Hatsorin pitää tuleman lohikärmetten asumasiaksi ja ijankaikkiseksi autioksi,
niin ettei kenenkään pidä siellä asuman, ja ei yhdenkään ihmisen siellä oleman.
34. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Jeremialle, prophetalle Elamia vastaan,
Zedekian Juudan kuninkaan valtakunnan alussa, ja sanoi:
35. Näin sanoo Herra Zebaot: katso, minä taitan Elamin joutsen, heidän ylimmäisen
voimansa.
36. Ja annan tulla Elamin päälle neljä tuulta neljästä taivaan äärestä, ja hajoitan
heidät kaikkiin niihin tuuliin, niin ettei yhtään kansaa pidä oleman, kuhunka
ei joku Elamin hajoitetuista tule.
37. Ja minä saatan Elamin epäilemään heidän vihollistensa edessä ja niiden edessä,
jotka väijyvät heidän henkeänsä, ja annan onnettomuuden tulla heidän päällensä,
minun julman vihani, sanoo Herra; ja lähetän miekan heidän päällensä, siihenasti
että minä heidät lopetan.
38. Minun istuimeni panen minä Elamiin, ja hävitän sieltä sekä kuninkaan että
ruhtinaat, sanoo Herra.
39. Mutta viimeisellä ajalla käännän minä Elamin vankiuden, sanoo Herra.