1. Sitte tapahtui, että Ammonin lasten kuningas kuoli, ja hänen
poikansa Hanun hallitsi hänen siassansa.
2. Niin sanoi David: minä teen laupiuden Hanunin, Nahaksen pojan kanssa, niinkuin
hänen isänsä teki laupiuden minun kanssani; ja lähetti palveliansa lohduttamaan
häntä hänen isänsä tähden. Kuin Davidin palvelijat tulivat Ammonin lasten maahan,
3. Niin sanoivat Ammonin lasten ylimmäiset herrallensa Hanunille: luuletkos
Davidin kunnioittavan sinun isääs sinun silmäis edessä, että hän on lähettänyt
lohduttajat sinun tykös? Etkös luule hänen lähettäneen palvelioitansa kaupunkia
tutkistelemaan ja vakoomaan ja hävittämään?
4. Silloin otti Hanun Davidin palveliat, ja ajeli puolen heidän partaansa, ja
leikkasi puolen heidän vaatteistansa liki suolivyöhön asti, ja laski heidät
menemään.
5. Kuin se Davidille ilmoitettiin, lähetti hän heitä vastaan, sillä miehet olivat
suuresti pilkatut; ja kuningas antoi heille sanottaa: olkaat Jerihossa siihen
asti, kuin teidän partanne kasvaa, ja sitte tulkaat jälleen.
6. Kuin Ammonin lapset näkivät itsensä haisevan Davidin edessä, lähettivät he
ja palkkasivat Syrialaiset Rehobin huoneesta ja Zobasta, kaksikymmentä tuhatta
jalkmiestä, ja kuningas Maakalta tuhannen miestä, ja Istobilta kaksitoista kymmentä
tuhatta miestä.
7. Kuin David sen kuuli, lähetti hän Joabin koko urhoollisen sotajoukon kanssa.
8. Ja Ammonin lapset läksivät ja sääsivät sodan kaupungin portin eteen. Mutta
Syrialaiset Zobasta, Rehobista, Istobista ja Maakasta olivat erinänsä kedolla.
9. Kuin Joab näki sodan asetetuksi vastaansa edestä ja takaa, valitsi hän kaikista
Israelin parhaista miehistä, ja asetti itsensä Syrialaisia vastaan,
10. Ja muun väen antoi hän veljensä Abisain käden alle, joka asetti itsensä
Ammonin lapsia vastaan.
11. Ja hän sanoi: jos Syrialaiset tulevat minua voimallisemmaksi, niin tule
minun avukseni; jos Ammonin lapset joutuvat sinua voimallisemmaksi, niin minä
tulen sinun apuus.
12. Ole miehuullinen, ja olkaamme vahvat meidän kansamme edestä ja meidän Jumalamme
kaupunkein edestä; mutta Herra tehköön niinkuin hänelle kelvollinen on.
13. Ja Joab läksi matkaan ja se väki joka hänen kanssansa oli, sotimaan Syrialaisia
vastaan; ja he pakenivat hänen edestänsä.
14. Ja kuin Ammonin lapset näkivät Syrialaiset pakenevan, pakenivat he myös
Abisain edestä ja menivät kaupunkiin. Niin palasi Joab Ammonin lasten tyköä
ja tuli Jerusalemiin.
15. Ja kuin Syrialaiset näkivät itsensä Israelilta lyödyksi, kokoontuivat he
yhteen.
16. Ja HadadEser lähetti ja tuotti Syrialaiset toiselle puolelle veden, ja he
tulivat Helamiin; ja Sobak, HadadEserin sodanpäämies meni heidän edellänsä.
17. Kuin se Davidille ilmoitettiin, kokosi hän kaiken Israelin, ja meni Jordanin
ylitse, ja tuli Helamiin; ja Syrialaiset asettivat itsensä Davidia vastaan sotimaan
hänen kanssansa.
18. Mutta Syrialaiset pakenivat Israelin edestä, ja David löi heistä seitsemänsataa
vaunua ja neljäkymmentä tuhatta ratsasmiestä, löi myös Sobakin sodanpäämiehen,
että hän siinä kuoli.
19. Kuin kaikki ne kuninkaat, jotka olivat HadadEserin alla, näkivät itsensä
lyödyksi Israelilta, tekivät he Israelin kanssa rauhan, ja olivat heille alamaiset;
ja Syrialaiset ei uskaltaneet Ammonin lapsia enää auttaa.