1 Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan
eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.
2 Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät
Jumalastanne.
Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois,
niin ettei hän teitä kuule,
3 sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat,
teidän sormenne vääryyden saastuttamat,
teidän huulenne puhuvat valheita
ja kielenne kuiskii petosta.
4 Kukaan ei käy oikeutta rehellisesti,
kukaan ei esitä totuudenmukaista syytettä.
Kaikki luottavat olemattomaan ja puhuvat perättömiä,
kaikki kantavat kohdussaan pahaa
ja synnyttävät turmion.
5 Myrkkykäärmeen munia he hautovat,
hämähäkinseittejä kutovat.
Jos niitä munia joku syö,
hän kuolee.
Jos niistä jokin särkyy,
siitä kuoriutuu kyy.
6 Ei tule vaatetta heidän seiteistään,
eivät he voi pukeutua kättensä töihin.
Heidän työnsä ovat turmion töitä,
heidän kätensä ovat väkivaltaa täynnä.
7 Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin,
he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta.
Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia,
he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä.
8 Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja -- joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.
Kansa tunnustaa syntinsä
9 Nyt oikeus on meistä kaukana
eikä vanhurskaus meihin yllä.
Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys,
me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön
varjoissa.
10 Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin,
tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä
vailla,
keskellä päivää me kompastelemme niin kuin
hämärissä,
parhaassa iässämme olemme jo kuolleitten kaltaisia,
11 me murisemme kuin karhut,
valitamme ja vaikerramme kuin kyyhkyset.
Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole,
kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana.
12 Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan,
alati syntimme syyttävät meitä
ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle.
Me tunnemme pahat tekomme:
13 olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet,
pakoilleet Jumalaamme,
puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja,
hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki.
14 Näin oikeus on työnnetty syrjään
ja vanhurskaus on jäänyt kauas,
näin totuus poljetaan tomuun torilla
eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.
15 Totuus on kaikonnut kauas. Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi.
Herra puuttuu asiaan
Kaiken tämän Herra näki,
ja se oli hänen silmissään paha:
maassa ei vallinnut oikeus.
16 Hän näki, ettei siellä ollut ketään,
joka olisi puuttunut asiaan,
ja hän ihmetteli sitä.
Niin hän päätti ryhtyä siihen itse, omin käsin,
ja oikeus oli hänen tukenaan.
17 Vanhurskauden hän puki haarniskaksi ylleen,
pelastuksen kypärän hän pani päähänsä,
hän pukeutui koston vaatteisiin,
kuin viittaan hän verhoutui kiivauteensa.
18 Hän maksaa kaikille heidän tekojensa mukaan,
vihastuu vastustajilleen, kostaa vihollisilleen
ja kostaa myös kaukaisille rannoille,
19 niin että lännen äärillä pelätään Herran nimeä
ja auringon nousun puolella hänen kunniansa
kirkkautta.
Se, mikä tulee, tulee kuin patonsa murtanut virta,
jonka Herran tuuli on ajanut liikkeelle.
20 Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra.
21 Herra sanoo heille: "Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta", sanoo Herra, "ei nyt eikä milloinkaan."