Onkohan mistään historiankirjoista milloinkaan saatu lukea suurempaa häpeämättömyyttä kuin tämä, mihin vastustajamme nyt syyllistyvät? Tuonnenpana arvioimme kyllä heidän esittämiään perusteluja, mutta jo nyt sopii ymmärtäväisen lukijan harkita, miten pitkälle menee noiden kelvottomien miesten julkeus, kun he väittävät avioliittojen tuottavan keisarikunnalle häpeää ja huonoa mainetta, ikään kuin kirkkoa suuresti kaunistaisi tuo julkinen häpeä, irstaat ja iljettävät himot, joista pyhät Isät hehkuvat, nuo, jotka "Curiuksiksi tekeytyvät, mutta bakkanaaleissa elävät".27 Siinä, mitä nuo hillittömästi harjoittavat, on paljon sellaista, mitä häveliäisyys estää mainitsemasta. Ja juuri sinua, Kaarle-keisari, he vaativat tahrattomalla käsivarrellasi tätä himokkuuttaan puolustamaan, sinua, jota eräät vanhat ennuslauseetkin nimittävät puhdaskatseiseksi kuninkaaksi. Sinustahan on selvästikin sanottu tämä lause: Puhdaskatseisena hän on hallitseva kaikkialla.28 He vaativat sinua jumalallisen oikeuden vastaisesti, kansojen oikeuden vastaisesti ja vastoin kirkolliskokousten päätöksiä purkamaan avioliittoja, säätämään ankaria rangaistuksia viattomille ihmisille vain siitä syystä, ette he ovat menneet naimisiin, surmaamaan pappeja, joita pakanatkin uskonnollisesta kunnioituksesta säästävät, ja ajamaan maanpakoon vaimot ja lapset kodittomina ja orpoina. Sinulle, mahtava ja jalo keisari, he esittävät säädettäväksi sellaisia lakeja, ettei niistä mikään raakalaismaakaan voisi kuulla puhuttavan olkoon kuinka sivistymätön ja julma hyvänsä. Mutta kun sinun tapoihisi ei kuulu mikään häpeällisyys eikä julmuus, me toivomme, että sinä tässäkin asiassa suhtaudut meihin lempeästi, varsinkin heti kun kuulevat, että meillä on käsityksemme tueksi esitettävänä erittäin painavia, Jumalan sanasta otettuja syitä, ja että vastustajamme esittävät sen vastapainoksi vain joutavia ja hataria luuloja.
He eivät kuitenkaan ole vakavissaan puolustaessaan selibaattia. He näet tietävät varsin hyvin, kuinka harvat elävät siveästi, ja pitävätkin hurskautta vain valtansa verhona arvellen selibaatin sitä tukevan. (2 Piet. 2:1) Tältä pohjalta ymmärrämme Pietarin aivan oikein varoittaneen, että on tuleva valheprofeettoja, jotka vilpillisin sanoin pettävät ihmisiä. Vastustajamme eivät näet tässä asiassa puhu, kirjoita eivätkä toimi totuudenmukaisesti, asiallisesti eivätkä vilpittömästi, vaan käyvät itse asiassa taistelua valta-asemastaan, jonka he aiheettomasti luulevat olevan vaarassa ja jota he näin jumalattomasti hurskauden varjolla yrittävät pönkittää.
Tätä selibaattilakia, jota vastustajamme puolustavat, me emme voi hyväksyä siitä syystä, että se on vastoin jumalallista oikeutta ja luonnonoikeutta ja ristiriidassa kirkolliskokousten säädöksienkin kanssa. Lisäksi se tunnetusti perustuu harhakäsityksiin ja on vaarallinen. Siitä seuraa näet loputtomasti pahennusta, syntiä ja yleistä tapainturmelusta. Muut kiistakysymyksemme vaativat jossakin määrin oppineiden selvittelyä, mutta tässä kysymyksessä kannanotto on kummaltakin puolelta niin ilmiselvä, ettei mitään selvittelyä tarvita. Tarvitaan vain oikeamielinen ja Jumalaa pelkäävä tuomari. Mutta vaikka me puolustamme ilmeistä totuutta, vastustajamme ovat yhtä kaikki kaavailleet joitakin väärä syytöksiä tehdäkseen pilkkaa meidän perusteluistamme.
Ensiksi. Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta σΤοργὴ φυσική, luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. Mutta kun tätä järjestystä ei voida kumota ilman että Jumala itse asiaan erityisesti puuttuu, ei oikeutta avioliiton solmimiseen voida kumota millään määräyksellä eikä lupauksella.
Tätä yrittävät vastustajamme tehdä tyhjäksi väittämällä, että alussa annettiin käsky täyttää maa, mutta nyt, kun maa jo on täytetty, avioliittokäsky ei enää ole voimassa. Huomatkaa, miten viisas on heidän ajatuskulkunsa! Tuo mainittu Jumalan sanahan muovaa ihmisen luonnon sellaiseksi, ettei se ole hedelmällinen ainoastaan luomisen alussa, vaan niin kauan kuin tämä ruumiimme luonto pysyy. Aivan samoin maa tulee hedelmälliseksi tämän sanan voimasta: (1 Moos. 1:11) "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja." Tämän järjestyksen mukaisesti maa ei ainoastaan alussa alkanut kasvaa ruohoa, vaan kedot verhoutuvat siihen vuosi vuodelta, niin kauan kuin tämä luonto pysyy. Samoin kuin siis ihmisen säätämät lait eivät voi muuttaa maan luontoa, ei mikään lupaus eikä ihmisten säätämä laki voi muuttaa ihmisen luontoa ilman että Jumala erityisesti asiaan puuttuu.
Toiseksi. Koska ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja se ja luomisjärjestys ovat luonnonoikeutta, ovat oikeusoppineet viisaasti ja oikein sanoneet miehen ja naisen liittymisen toisiinsa perustuvan luonnonoikeuteen. Mutta kun luonnonoikeus on muuttumaton, niin oikeus avioliiton solmimiseen on pysyvää laatua. Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota. Naurettava ja tyhjänpäiväinen on siis se vastustajien väite, että avioliittokäsky oli voimassa aluksi, mutta ei nyt enää. Tämähän on aivan samaa kuin jos he sanoisivat: Muinoin ihmiset syntyivät sukupuolisina olentoina, mutta eivät nyt enää. Ei yksikään seppä29 voisi sepitellä näppärämpää ajatusta kuin nämä typeryydet, joita on väsätty luonnonoikeuden kiertämiseksi. Pysyköön siis voimassa tässä asiassa se, mitä Raamattu opettaa ja minkä oikeusoppinutkin on viisaasti lausunut: Miehen ja naisen liittyminen yhteen perustuu luonnonoikeuteen. Edelleen luonnonoikeus on todella jumalallinen oikeus, koska se on Jumalan luontoon istuttama järjestys. Ja kun tämä oikeus ei voi miksikään muuttua ilman että Jumala erityisellä tavalla asiaan puuttuu, pysyy välttämättä voimassa oikeus avioliiton solmimiseen, koska puheena oleva luonnollinen vietti on sukupuolten luonnonmukaista keskinäistä suhdetta säätelevä Jumalan järjestys ja sen johdosta se on oikeus. Mistä syystä muutoin olisi luotu molemmat sukupuolet? Niin kuin yllä mainittiin, emme puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä, mitä sanotaan luonnonmukaiseksi kiintymykseksi. Sitä paha himo ei ole saanut luonnosta poistetuksi, vaan saa sen yltymään, niin että luonnollinen kiintymys on sitä enemmän terveenä säilyttävän lääkkeen tarpeessa eikä avioliitto ole välttämätön vain suvunjatkamista varten, vaan myös tällaisena lääkkeenä. Kaikki, mitä edellä on sanottu, on täysin selvää ja niin varmaa, ettei sitä mitenkään voi järkyttää.
Kolmanneksi. Paavali sanoo: (1 Kor. 7:2) "Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa." Tämä on jo selkeä käsky, ja se koskee kaikkia, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina. Vastustajamme vaativat meitä näyttämään heille käskyn, joka vaatii pappeja menemään naimisiin - aivan kuin papit eivät olisi miehiä. Kaikki se, mitä me puhumme ihmisluonnosta yleisesti, koskee meidän käsityksemme mukaan aivan varmasti myös pappeja. Eikö Paavali tässä kohdassa käske niitä, joilla ei ole pidättyvyyden lahjaa, menemään naimisiin? Selittäähän hän itse sanansa vähän myöhemmin (1 Kor. 7:9) sanoessaan: "Parempi on naida kuin palaa." Ja Kristus sanoo selvästi: (Matt. 19:11) "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu." Nyt, syntiinlankeemuksen jälkeen, ovat meissä rinnakkain nämä kaksi, luonnollinen kiintymys ja paha himo, joka saa luonnollisen kiintymyksen kiihtymään, ja näin on avioliitto vieläkin tarpeellisempi nyt kuin luonnon vielä ollessa turmeltumattomana. Sen tähden Paavali puhuu avioliitosta ikään kuin parannuskeinona ja käskee mainitun poltteen tähden menemään naimisiin. Ei myöskään tätä sanaa: "Parempi on naida kuin palaa" voi mikään inhimillinen mahti, mikään laki eikä mikään lupaus kumota, koska ne eivät voi kumota luontoa eivätkä pahaa himoa. Kaikilla, jotka palavat, säilyy siis oikeus mennä naimisiin. Mainittu Paavalin käsky: "Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa" sitoo kaikkia niitä, jotka eivät voi todella pidättyä. Tätä asiaa on itsekunkin omassatunnossaan arvioitava.
Vastustajamme neuvovat tässä kohden anomaan Jumalalta pidättyvyyttä ja masentamaan ruumista työnteolla ja paastolla - mutta miksi he eivät toitota itselleen näitä suurenmoisia neuvoja? Niin kuin jo edellä sanoimme, vastustajamme vain kujeilevat eivätkä ole lainkaan vakavissaan. Jos pidättyvyys olisi kaikille mahdollinen, ei siihen vaadittaisi erityistä lahjaa. Kristus kuitenkin osoittaa, että pidättyvyys vaatii erityisen lahjan, ja siitä syystä se ei kaikille sovellu. Jumalan tahto on, että muuta noudattavat yleistä luonnon lakia, joka on hänen säätämänsä. Jumala ei näet tahdo, että hänen säädöksiänsä, hänen luomisjärjestystänsä pidetään halpana. Jumalan tahto on, että eletään puhdasta elämää turvautumalla hänen meille suomaansa parannuskeinoon, aivan samoin kuin hän tahtoo elättää meitä siten, että me nautimme ruokaa ja juomaa. Gerson todistaa, että on elänyt monia hurskaita miehiä, jotka ovat yrittäneet pitää ruumistaan kurissa, mutta siinä heikosti menestyneet. Siksi Ambrosius sanookin varsin sattuvasti: "Neitsyys on ainoa asia, jota voidaan vain suosittaa siihen kuitenkaan velvoittamatta; siinä ollaan enemmän rukouksen kuin käskyn varassa." Jos nyt joku tahtoo tätä vastaan huomauttaa siitä, että Kristus ylistää niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden tekevät itsensä avioon kelpaamattomiksi, (Matt. 19:12) hänen sopii ottaa huomioon, että Kristus ylistää sellaisia, joilla on pidättyvyyden lahja, sillä siitä syystä hän lisää nämä sanat: "Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon." Saastainen pidättyvyys ei näet ole Kristuksen mieleen. Mekin ylistämme todellista pidättyvyyttä. Nyt me kuitenkin puhumme laista ja niistä, joilta pidättyvyyden lahja puuttuu. Puheena oleva asia olisi pitänyt jättää vapaaksi, eikä tätä lakia säätämällä olisi pitänyt virittää pauloja heikoille.
Neljänneksi. Paavillinen laki on myös ristiriidassa kirkolliskokousten säätämien kaanonien kanssa. Vanhat säädökset eivät nimittäin kiellä avioliittoa eivätkä pura jo solmittuja avioliittoja, vaikkakin ne erottavat papinviran hoitamisesta ne, jotka virassa ollessaan solmivat avioliiton. Tällaista virasta vapauttamista pidettiin tuohon aikaan etuna. Kuitenkin uudet säädökset, joita ei ole laadittu kirkolliskokouksissa, kieltävät avioliiton solmimasta ja määräävät jo solmitut liitot purettavaksi. Tässä menetellään avoimesti vastoin Kristuksen käskyä: (Matt. 19:2) "Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Kumoamuksessa vastustajamme pitävät suurta ääntä siitä, että kirkolliskokoukset ovat määränneet selibaatin. Me emme lausu syytöksiä kirkolliskokousten säädöksiä vastaan - sallivathan nämä avioliiton tietyin ehdoin - vaan me moitimme lakeja, joita Rooman paavit ovat vanhojen kirkolliskokousten jälkeen laatineet vastoin kirkolliskokousten arvovaltaa. Niin pitkälle paavit menevät halveksiessaan kirkolliskokousten arvovaltaa, jota he toisia vaativat pitämään loukkaamattomana. Tämä laki ainaisesta selibaatista on siis tunnusomainen paavien uudelle hirmuvallalle. Aivan sattuvasti onkin Daniel maininnut Antikristuksen valtakunnan tuntomerkiksi juuri tämän, (Dan. 11:37) naisten halveksimisen.
Viidenneksi. Vaikkakaan vastustajamme eivät puolusta tätä lakia uskonnollisen tunnontarkkuuden tähden, koska he hyvin tietävät, että sitä ei yleisesti noudateta, he kuitenkin antavat aihetta arkaluuloisiin käsityksiin toimiessaan tässä asiassa uskonnon varjolla. Julkisuudessa he selittävät vaativansa selibaattia siitä syystä, että se on puhtautta - ikään kuin avioliitto muka olisi saastaisuutta tai syntiä tai ikään kuin selibaatilla paremmin ansaittaisiin vanhurskautus kuin avioliitossa eläen. Tässä kohden he vetoavat myös Mooseksen seremonialain säädöksiin: lain mukaan papit elivät palvelusta toimittaessaan erossa vaimoistaan, ja näin ollen tulee uuden liiton papin elää pysyvässä pidättyvyydessä, koska hänen tulee aina rukoilla. Tähän näennäiseen samankaltaisuuteen vedotaan aivan kuin se olisi todiste, joka pakottaa papit ainaiseen selibaattiin, vaikka vertailukohteena olevassa asiassa avioliitto kyllä sallitaan, jos kohta suhde virantoimittamisen aikana kielletään. Sitä paitsi viran toimittaminen on eri asia kuin rukoileminen. Rukoilivathan pyhät silloinkin, kun eivät hoitaneet julkisesti virkaansa, eikä yhteiselämä puolison kanssa estänyt heitä rukoilemasta.
Nyt vastaamme näihin sepitelmiin kohta kohdalta. Ensinnäkin on vastapuolen tunnustettava, että uskovien avioelämä on puhdasta, koska se on pyhitetty Jumalan sanalla, toisin sanoen se on sallittu ja Jumalan sanassa hyväksytty asia, minkä Raamattu kyllin todistaa. Sanoohan Kristus avioliittoa jumalalliseksi yhdistymiseksi lausuessaan: (Matt. 19:6) Ne jotka Jumala on yhdistänyt. Samoin Paavali sanoo naimisiin menemisestä, ruuista ja muista niihin verrattavista asioista, (1 Tim. 4:5) että ne pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella, toisin sanoen sanalla, jotta omatunto saisi varmuuden Jumalan hyväksymisestä, ja rukouksella, toisin sanoen uskolla, joka kiitoksella käyttää tätä kaikkea hyväkseen Jumalan lahjana. Samoin 1. Kor. 7.: "Mies, joka ei usko, on pyhitetty uskovan vaimonsa kautta", toisin sanoen avioelämä on sallittua ja pyhää sen tähden, että usko Kristukseen sen pyhittää, aivan samoin kuin on lupa käyttää hyväksi ruokaa jne. Edelleen 1 Tim. 2:15: "Nainen on pelastuva lastensynnyttämisen kautta" jne. Jos vastustajamme voisivat esittää tämän veroisen selibaattia koskevan raamatunkohdan, mihin voitonriemuun he ratkeaisivatkaan! Paavali sanoo naisen pelastuvan synnyttämällä lapsia. Voitaisiinko selibaattiteeskentelyä vastaan lausua mitään kunniakkaampaa kuin tämä, että nainen pelastuu juuri avioelämään liittyvillä teoilla, aviollisella yhdyselämällä, lapsia synnyttämällä ja muilla tavoin perhe-elämään osallistumalla! Mitä Paavalilla on mielessään? Lukijan tulee huomata, että hän mainitsee lisäksi uskon eikä ylistele perhe-elämään liittyviä tekoja ilman uskoa: "Jos pysyvät uskossa", niin hän sanoo. Hänhän puhuu äideistä yleensä. Varsinaisesti hän siis vaatii uskoa, jolla nainen vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen. Sitten hän mainitsee vielä tietyn kutsumukseen liittyvän erityistehtävän, aivan niin kuin kussakin ihmisyksilössä uskoa tulee seurata hyvän teon, joka liittyy tiettyyn kutsumukseen. Tämä teko on Jumalalle mieluinen uskon tähden. Tällä tavoin naisen velvollisuuksien täyttäminen on Jumalalle mieluista uskon tähden ja uskova nainen, joka näitä velvollisuuksiaan uskollisesti suorittaen täyttää kutsumustehtävänsä, pelastuu.
Mainitsemamme todisteet osoittavat, että avioliitto on luvallinen. Jos siis puhtaudella tarkoitetaan sitä, mikä on Jumalan edessä luvallista ja minkä hän hyväksyy, avioliitot ovat puhtaita, koska Jumalan sana ne hyväksyy. Luvallisista asioista Paavali sanoo: (Tit. 1:15) "Kaikki on puhdasta puhtaille", toisin sanoen niille, jotka uskovat Kristukseen ja ovat uskon kautta vanhurskaita. Niinpä siis jumalattomien neitseellinen elämä on saastaista, mutta hurskaiden avioliitto puhdas Jumalan sanan ja uskon tähden.
Edelleen, jos puhtaus asetetaan nimenomaan pahan himon vastakohdaksi, se tarkoittaa sydämen puhtautta, sitä että paha himo on kuoletettu. Eihän laki kiellä avioliittoa, vaan se kieltää pahan himon, aviorikoksen ja haureuden. Selibaatti ei näin ollen merkitse puhtautta. Suurempi sydämen puhtaus voi olla aviopuolisossa, esimerkiksi Aabrahamissa ja Jaakobissa, kuin useimmissa todella pidättyvissäkin.
Lopuksi. Jos vastustajamme ajattelevat selibaatin olevan puhtautta siinä mielessä, että sillä ansaitaan vanhurskaus paremmin kuin avioliitossa eläen, panemme tähän jyrkän vastalauseemme. Eihän meitä vanhurskauteta neitseellisyyden eikä avioliiton tähden, vaan lahjaksi, Kristuksen tähden, kun uskomme, että Jumala on meitä kohtaan leppeä hänen tähtensä. Nyt he kenties huudahtavat, että me Jovinianuksen tavoin asetamme avioliiton ja neitsyyden samalle tasolle. Tämän herjan tähden me emme kuitenkaan hylkää edellä esittämäämme uskonvanhurskautta. Emme me kuitenkaan aseta samalle tasolle neitseellisyyttä ja avioliittoa. Onhan toinen lahja toista suurempi: profetia voittaa kaunopuheisuuden, sotataito voittaa maanviljelyksen ja kaunopuheisuus voittaa rakennustaiteen. Aivan samalla tavalla neitsyys on parempi lahja kuin avioliitto. Kuitenkaan ei puhuja ole Jumalan edessä kaunopuheisuutensa ansiosta vanhurskaampi kuin arkkitehti rakennustaiteensa ansiosta. Samoin ei neitsytkään neitsyydellään paremmin ansaitse vanhurskautusta kuin aviovaimo aviollisia velvollisuuksiaan täyttämällä. Kummankin tulee uskollisesti palvella saamaansa armonlahjan mukaisesti ja ajatella Kristuksen tähden uskolla saavansa syntien anteeksiantamuksen ja tulevansa uskosta vanhurskaaksi Jumalan edessä.
Ei Kristus eikä Paavali ylistä neitsyyttä siitä syystä, että se vanhurskauttaisi, vaan siitä syystä, että se antaa liikkumatilaa ja siinä eläen taloustoimista on vähemmän haittaa rukoiltaessa, opetustehtävissä ja palvelusta toimitettaessa. Siksi Paavali sanoo: (1 Kor. 7:34) "Neitsyt huolehtii siitä, mikä on Herran." Neitsyyttä ylistetään siis mietiskelyn ja opintojen tähden. Eihän Kristuskaan ilman muuta ylistä niitä, jotka tekevät itsensä avioon kelpaamattomiksi, vaan hän (Matt. 19:12) lisää: "taivasten valtakunnan tähden", toisin sanoen, jotta heillä olisi tilaisuutta evankeliumin oppimiseen ja opettamiseen. Eihän hän sano neitsyyden ansaitsevan syntien anteeksiantamusta ja autuutta.
Leeviläisistä papeista otettuun esimerkkiin olemme jo vastannet, ettei siitä seuraa pakkoa velvoittaa papistoa pysyvään selibaattiin. Myöskään leeviläisiä puhtaussäännöksiä ei pidä soveltaa meihin. Aviollinen yhdyselämä oli saastaista, milloin Mooseksen laki sen kielsi. Nyt se ei ole saastaista, koska Paavali sanoo: (Tit. 1:15) "Kaikki on puhdasta puhtaille." Evankeliumi näet vapauttaa meidät leeviläisistä saastaisuussäädöksistä. Mutta jos joku vielä puolustaa selibaattilakia siinä mielessä, että tahtoo raskauttaa omiatuntoja leeviläissääntöjen noudattamisella, häntä on vastustettava aina samoin kuin apostolit Ap. t. 15. mukaan vastustivat niitä, jotka vaativat ympärileikkausta ja tahtoivat panna Mooseksen lain ikeen kristittyjen kannettavaksi.
Tähän yhteyteen kuuluu, että kunnon kristityt ymmärtävät noudattaa
kohtuutta avioelämässään, varsinkin kun he hoitavat julkisia toimia,
jotka useinkin antavat kunnon miehille niin paljon tehtävää, ett
karkottavat heidän mielestään kaikki perheasioita koskevat ajatukset.
Heillä on tiedossaan sekin, että Paavali käskee kutakin (1 Tess. 4:4) pitämään
omaa vaimoansa pyhyydessä ja kunniassa. Sekin heillä on tiedossaan,
että välistä on vetäydyttävä eroon toisistaan, jotta oltaisiin
vapaita rukoukseen; Paavali ei kuitenkaan tarkoita, (1 Kor. 7:5) että tämä tila
olisi jatkuvaa. Tällainen pidättyvyys ei tuota vaikeuksia kunnon
miehille, joilla on yllin kyllin tehtävää. Sen sijaan tuo suuri
pappien lauma, joka elää joutilaana omissa yhteisöissään, ei kykene
nautintojensa keskellä noudattamaan edes tuota mainittua leeviläistä
pidättyvyyttä, kuten kokemus osoittaa. Tunnemmehan runoilijan sanat:
Toimeliaat Amor rauhaan jättää, velttoja etsii.30
Monet harhaoppiset ovat käsittäneet väärin Mooseksen lain ja siksi ajatelleet avioliitosta halventavasti. Selibaatin tähden he ovat kuitenkin saaneet osakseen aivan erityistä ihailua. Epifanioskin valittaa, että enkratiitit ovat juuri sitä suosittelemalla saaneet puolelleen kokemattomia ihmisiä. He pidättyivät viinistä, vieläpä Herran ehtoollisessakin, samoin kaikkien eläinten lihasta, vieden tässä voiton dominikaaneistakin, jotka syövät kalaa. He pidättyivät myös avioliitosta, ja tämän ansiosta he saivatkin osakseen erityistä ihailua. Heidän mielestään mainitut teot ja elintavat ansaitsevat armon paremmin kuin viinin ja lihan käyttö ja paremmin kuin avioliitto, joka heidän silmissään oli epäpyhä ja saastainen ja tuskin Jumalalle otollinenkaan; tosin he eivät sitä peräti hylänneet.
Tällaisen enkelimäisen hurskauden palvelemisen Paavali torjuu kiivaasti Kolossalaiskirjeessään. (Kol. 2:18) Sehän tukahduttaa Kristuksen tuntemuksen, kun ihmiset luulevat olevansa puhtaita ja vanhurskaita moisen ulkokultaisuuden tähden. Se tukahduttaa myös Jumalan lahjojen ja käskyjen tuntemuksen. Jumalan tahtohan on, että me hänen mielensä mukaisesti käytämme hyväksemme hänen lahjojaan. Voisimme mainita esimerkkejä siitä, miten suurta omantunnon ahdistusta joillekin hurskaille ihmisille on aiheutunut luvallisen avioelämän tähden. Tämän ikävän ilmiön syynä on ollut selibaattia ylistävien munkkien hurskastelu. Emme tietenkään moiti itsehillintää emmekä pidättyvyyttä. Olemmehan yllä sanoneet, että ruumiin harjoittaminen ja kurittaminen on välttämätöntä. Kuitenkaan me emme hyväksy sitä, että vanhurskautuksessa luottamus perustetaan määrämuotoisiin harjoituksiin. Epifanios sanookin hienosti, että mainitut harjoitukset ovat kiitosta ansaitsevia διὰ τὴν ἐγκράτειαν καὶ διὰ Τὴν πολιτείαν, eli sikäli kuin pidetään silmällä ruumiin kurissa pitämistä ja yleistä säädyllisyyttä. Samoinhan on luotu joitakin ulkonaisia menoja oppimattomien muistin verestämiseksi, ei suinkaan vanhurskauttaviksi suorituksiksi.
Vastustajamme eivät kylläkään vaadi selibaattia hurskaan innon vallassa; hehän ovat selvillä siitä, ettei siveellistä puhtautta yleisesti noudateta. Heidän uskonnollinen intonsa on pelkkää teeskentelyä, jolla he sumuttavat yksinkertaisia ihmisiä. Sen tähden he ovat inhottavampia kuin enkratiitit, jotka näyttävät joutuneen harhaan tavallaan hurskaan kunnostautumisen halusta; nämä sardanapalokset31 sen sijaan käyttävät tieten tahtoen hurskautta vain verhona.
Kuudenneksi. Vaikka meillä on jo monta syytä pysyvää selibaattia koskevan lain torjumiseen, tulevat näiden lisäksi vielä sieluille aiheutuvat vaarat ja julkinen pahennus. Siinäkin tapauksessa, ettei laki olisi väärä, pitäisi näiden seikkojen pelottaa hurskaita miehiä hyväksymästä moista taakkaa, joka on syössyt turmioon lukemattomia sieluja.
Kaikki kunnon miehet ovat jo kauan valittaneet tätä rasitusta, joko omalta kohdaltaan tai toisten tähden, joiden ovat nähneet olevan vaarassa, mutta yksikään paavi ei ole ottanut näitä valituksia korviinsa. Onhan kaikkien tiedossa, mitä vahinkoa tästä laista on yleiselle siveydelle, mitä paheita, mitä häpeällistä irstailua se on saanut aikaan. Onhan olemassa roomalaisia satiireja, ja niistä vielä nykyinenkin Rooma saa tuntea kuvansa ja lukea omat tapansa.
Tällä tavoin Jumala kostaa lahjansa ja säädöksensä halveksimisen niille, jotka kieltävät avioliiton. Kun kerran tapaan on ollut muutella muita lakeja, jos ilmeinen hyöty sitä vaatii, miksi ei tehdä samoin tälle laille, jonka muuttamista ovat varsinkin viime aikoina niin monet painavat syyt yhdessä olleet vaatimassa? Luomakunta käy vanhaksi ja tulee vähitellen yhä heikommaksi, paheet yltyvät. Sitä enemmän tulisi käyttää niitä parannuskeinoja, joita Jumala on meille suonut. Me näemme, mistä paheesta Jumala syytti maailmaa ennen vedenpaisumusta ja mistä hän syyttää noita viittä kaupunkia ennen niiden myöhempää tuhoamista. Samanlaisia paheita on esiintynyt monen muunkin kaupungin tuhon edellä, esimerkiksi Sybariksen ja Rooman. (1 Moos. 6:5, 13;1 Moos. 19:24-30) (5 Moos. 29:22) Näissä tapahtumissa meille on ennalta kuvattu lopun aikoja. Siksi tulisi juuri nyt ennen kaikkea vahvistaa avioliiton asemaa ankarilla laeilla ja esikuvilla ja kannustaa ihmisiä solmimaan avioliittoja. Tämä on esivallan asia, sen kuuluu suojella yleistä järjestystä. Tehkööt samalla evankeliumin opettajat näitä kumpaakin: kehottakoot avioliiton solmimiseen niitä, jotka eivät voi itseänsä hillitä, ja kehottakoot muita olemaan halveksimatta saamaansa pidättyvyyden lahjaa.
Paavit myöntävät päivittäin erivapautuksia ja muuttelevat päivittäin muita lakeja, hyviäkin, mutta tässä selibaattilaissa, ja vain tässä, he ovat raudanlujia ja hellittämättömiä, vaikka on tunnettua asia, että se perustuu aivan yksikertaisesti inhimilliseen oikeuteen. Vieläpä he kärjistävät tätä lakia monin tavoin. Kirkkolain säädöksen mukaan tuollaiset papit on poistettava virantoimituksesta, mutta nämäpä kehnot lain tulkitsijat poistavatkin heidät päiviltä. Monia kunnon miehiä he ovat raaasti surmanneet, ainoastaan siitä syystä, että nämä ovat solmineet avioliiton. Mutta juuri nämä murhatyöt osoittavat, että tämä laki on riivaajien oppia. (Joh. 8:44) Koska Perkele on murhaaja, hän puolustaa näillä murhatöillä omaa lakiansa.
Olemme selvillä siitä, että kirkollinen hajaannus on saanut aikaan jonkin verran pahennusta, me kun näytämme erkaantuneen niistä, joita pidetään oikeina piispoina. Omaatuntoamme ei kuitenkaan mikään paina, sillä me tiedämme, että vaikka pyrimme kaikin voimin sovintoon, emme kykene lepyttämään vastustajiemme millään muulla tavoin kuin hylkäämällä ilmiselvän totuuden. Näin meidän pitäisi sitten heidän kanssaan liittoutua puolustamaan tätä epävanhurskasta lakia, purkaa solmitut avioliitot, surmata ne papit, jotka ehkä eivät tähän alistu, ja ajaa maanpakoon onnettomat vaimot ja orpolapset. Koska kuitenkin on varmaa, etteivät nämä ehdot ole Jumalan mieleen, ei meitä hiukkaakaan sureta, ettemme liity yhteen vastustajiemme kanssa vuodattamaan niin monen viattoman ihmisen verta.
Näin olemme esittäneet ne syyt, joiden tähden me emme voi omaatuntoamme loukkaamatta yhtyä vastustajiimme, kun nämä puolustavat pysyvää selibaattia koskevaa paavillista lakia. Se on ristiriidassa sekä jumalallisen että inhimillisen oikeuden kanssa, se poikkeaa vieläpä kirkollisista säädöksistäkin, se on pelkkää muotomenoa ja täynnä vaaroja, ja loppujen lopuksi koko puuha on teeskentelyä. Eihän sen noudattamista vaadita uskonnollisista syistä, vaan vallanhimon tähden käyttämällä uskonnollista intoa jumalattomasti tekosyynä. Järkevät ihmiset eivät voi esittää mitään vastaväitettä meidän vahvojen perustelujemme kumoamiseksi. Evankeliumi sallii avioliiton niille, joille se on tarpeen. Se ei kylläkään pakota avioliittoon niitä, jotka tahtovat elää pidättyvästi, kunhan vain todella pidättyvät. Meidän kantamme on, että tämä vapaus on sallittava myös papeille, emmekä me tahdo ketään väkisin pakottaa selibaattiin emmekä purkaa jo solmittuja avioliittoja.
Käydessämme läpi omia perustelujamme olemme ohimennen maininneet, miten vastustajamme niistä muutamiin ovat kohdistaneet pahansuopia väitteitä, ja nämä väärät syytökset me olemme kumonneet. Nyt tahdomme aivan lyhyesti mainita, miten painavia ne syyt ovat, joilla he puolustavat lakiaan.
Ensinnäkin he väittävät, että laki perustuu Jumalan ilmoitukseen. Näettehän, miten pitkälle menee noiden kouhottajien julkeus. Heillä on otsaa vakuuttaa selibaattilakia Jumalan ilmoittamaksi, vaikka sitä vastaan on selviä Raamatun todistuksia, jotka käskevät, (1 Kor. 7:2) että jokaisella miehellä tulee olla oma vaimonsa haureuden syntien välttämiseksi, ja toisaalta kieltävät (Matt. 5:32;Matt. 19:6) purkamasta jo solmittuja avioliittoja. Paavali antaa ymmärtää kuka on saava moisen lain aikaan; (1 Kor. 7:10, 27) hän sanoo sitä riivaajien opiksi. (1 Tim. 4:1) Ja todella - sen hedelmistä käykin ilmi, kenen työtä se on; lukemattomat luonnottomat himot riehuvat, lukemattomia murhatöitä tehdään nyt tuon lain varjolla.
Toinen vastapuolen esittämä peruste on se, että pappien tulee olla puhtaita tämän Raamatun (Jes. 52:11) sanan mukaan: "Puhdistautukaa te, jotka kannatte Herran astioita." He vetoavat myös moneen muuhun samansisältöiseen kohtaan. Yllä olemme kumonneet tämän perusteen, johon he viittaavat mielestään kaikkein loistavimpana. Sanoimmehan, ettei neitsyys vailla uskoa merkitse mitään puhtautta Jumalan silmissä ja että avioliitto on puhdas uskon tähden, niin kuin sana sanoo: (Tit. 1:15 "Kaikki on puhdasta puhtaille." Senkin olemme sanoneet, ettei muodollisilla puhtaussäännöillä ja Mooseksen lain seremonioilla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska evankeliumi vaatii sydämen puhtautta, ei lain seremonioiden noudattamista. Voihan olla niinkin, että aviomiehen sydän, esimerkiksi Aabrahamin ja Jaakobin, jotka olivat moniavioisia, on puhtaampi ja hehkuu vähemmän himosta kuin monen neitsyen, todella pidättyvänkin. Kun Jesaja sanoo: "Puhdistautukaa te, jotka kannatte Herran astioita", on asia käsitettävä niin, että hän puhuu sydämen puhtaudesta, koko parannuksesta. Pyhät muuten tietävät, miten heidän tulee ulkonaisessa käyttäytymisessään noudattaa kohtuutta aviollisessa yhdyselämässä ja (1 Tess. 4:4) Paavalin sanan mukaan pitää omaa vaimoaan pyhyydessä ja kunniassa. Loppujen lopuksi: koska avioliitto on pyhä ja puhdas, on oikein kehottaa niitä, jotka eivät selibaatissa kykene olemaan pidättyviä, menemään naimisiin, jotta olisivat puhtaita. Näin ollen juuri tämä laki: "Puhdistautukaa te, jotka kannatte herran astioita" on epäpuhtaille naimattomille käsky tulla puhtaiksi aviopuolisoiksi.
Kolmas peruste on kamala: pappien avioliitto on muka Jovinianuksen harhaoppia. Herra paratkoon! Ennenkuulumaton syytös, että avioliitto on harhaa. Jovinianuksen aikaan ei koko maailmassa vielä tunnettu lakia pysyvästä selibaatista. On siis hävytön valhe, että pappien avioliitto on Jovinianuksen harhaoppia ja että kirkko tuolloin olisi hylännyt tällaisen avioliiton. Tällaiset kohdat paljastavat, mitä vastustajilla on ollut mielessä laatiessaan Kumoamusta. He ovat ajatelleet, että näin kaikkein helpoimmin saadaan kokemattomat ihmiset kuohuksiin, kun he saavat useasti kuulla meitä syytettävän harhaopista ja heissä syntyy se väärä kuva, että meidän asiamme on jo ammoin monin kirkon päätöksin haudattu ja kirottu. Niinpä he tavan takaa valheellisesti vetoavat kirkon ratkaisuun. Koska he itse ovat hyvin selvillä tästä, he eivät ole tahtoneet antaa meidän käyttöömme yhtäkään kappaletta vastineestaan, jottei tätä voitaisi osoittaa hölynpölyksi ja vääriksi syytöksiksi. Mitä taas Jovinianuksen tapaukseen tulee, olemme yllä ilmaisseet, mitä ajattelemme neitsyydestä ja avioliitosta toisiinsa verrattuina. Mehän emme pidä avioliittoa ja neitsyyttä samanarvoisina, vaikka ei neitsyys sen paremmin kuin avioliittokaan ansaitse vanhurskautusta.
Näin heikoilla perusteilla he puolustavat lakia, joka on jumalaton ja yleisen siveyden kannalta turmiollinen. Tällaisilla syillä he varustavat ruhtinaita vastaamaan Jumalan tuomiolla, kun hän kysyy heiltä, miksi he ovat purkaneet avioliittoja, minkä tähden kiduttaneet ja surmanneet pappeja. Älkää epäilkö: niin kuin Aabelin veri (1 Moos. 4:10) hänen kuoltuaan huusi, samoin on huutava monen kunnon miehen veri, noiden, joita kohdeltiin väärin ja julmasti. Tämän vääryyden Jumala kerran kostaa, ja silloin saatte huomata, kuinka tyhjänpäiväisiä nämä vastustajiemme perusteet ovat, Jumalan tuomiolla te käsitätte, etteivät mitkään väärät, Jumalan sanan vastaiset syytökset voi kestää, niin kuin Jesaja sanoo: (Jes. 40:6) "Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen."
Tapahtuipa mitä hyvänsä, meidän ruhtinaamme voivat rauhoittaa omaatuntoansa sillä, että heidän aikeensa on ollut oikea. Vaikka papit olisivat avioliittoja solmiessaan menetelletkin jossakin määrin väärin, on kuitenkin tuo mainittu avioliittojen hajottaminen, lainsuojattomaksi julistaminen ja julmuus aivan avoimesti ristiriidassa Jumalan tahdon ja hänen sanansa kanssa. Eiväthän meidän ruhtinaidemme mieleen ole uudistukset ja eripuraisuus, vaan heidän on ollut pakko ensi sijassa ottaa huomioon Jumalan sana, varsinkin kun asiassa ei ole mitään epäselvää.