1. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin
muistimme.
2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita
meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.
4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
5. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee
Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
7. Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät
maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
8. Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin
sinä meille tehnyt olet.
9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.