1. Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla
oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan,
että se olis sovelias karjan laiduin.
2. Sentähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle,
ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen:
3. Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,
4. Se maa, jonka Herra on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias maa karjalle,
ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.
5. Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs, niin
anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi mennä Jordanin
ylitse.
6. Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän sotaan ja
teidän tänne jäämän?
7. Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän ylitse
siihen maahan, jonka Herra heille antoi.
8. Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät KadesBarneasta katsomaan
tätä maata,
9. Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja näkivät maan, käänsivät he Israelin
lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka Herra heille
tahtoi antaa.
10. Ja Herran viha julmistui sinä päivänä ja hän vannoi, sanoen:
11. Tämä kansa, joka Egyptistä lähtenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja
sen ylitse, ei suinkaan pidä näkemän sitä maata, jonka minä Abrahamille, Isaakille
ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,
12. Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä
he uskollisesti seurasivat Herraa.
13. Niin Herran viha julmistui Israelissa, ja laski heidät menemään korpeen
sinne ja tänne neljäksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta
hukkui, joka Herran edessä pahaa tehnyt oli.
14. Ja katso, te olette nousseet isäinne siaan, syntisten joukko, lisäämään
vielä Herran vihan julmuutta Israelia vastaan;
15. Sillä jos te käännytte hänestä pois, niin hän antaa teidän enemmän aikaa
viipyä korvessa, ja niin te turmelette kaiken tämän kansan.
16. Niin he kävivät edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tähän pihatoita
karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.
17. Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina käymään Israelin lasten
edellä, siihenasti että me johdatamme heitä sioillensa; vaan lapsemme ovat näissä
vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tähden.
18. Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti että Israelin lapset itsekukin
saavat perintönsä.
19. Sillä emme tahdo heidän kanssa periä toisella puolella Jordania eli etempää;
vaan meidän perintömme olkoon tällä puolella Jordania itään päin.
20. Ja Moses sanoi heille: jos tämän teette, että hankitsette teitänne sotaan
Herran edessä,
21. Niin menkäät Herran edessä Jordanin ylitse, jokainen kuin teistä hankittu
on, siihenasti että hän ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestä,
22. Ja maa tulee Herran edessä alamaiseksi; sitte pitää teidän palajaman jällensä
ja oleman viattomat Herran ja Israelin edessä, ja niin tämä maa on teidän omanne
Herran edessä.
23. Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte Herraa vastaan, ja teidän
pitää tietämän teidän rikoksenne, että se käsittää teidät.
24. Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne,
ja tehkäät niinkuin te sanoitte.
25. Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevät niinkuin
minun Herrani on käskenyt.
26. Meidän lapsemme, emäntämme, tavaramme ja kaikki meidän karjamme pitää jäämän
Gileadin kaupunkeihin.
27. Mutta me sinun palvelias lähdemme kaikki yhdessä joukossa hankittuina sotaan
Herran edessä, niinkuin minun Herrani sanonut on.
28. Niin Moses käski heidän puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa,
ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäisiä isiä,
29. Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin
ylitse, kaikki hankittuina sotaan Herran edessä, ja te saatte kaikki maan allenne,
niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.
30. Vaan jos ei he mene hankittuina teidän kanssanne, niin pitää heidän perimän
teidän kanssanne Kanaanin maalla.
31. Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin Herra on puhunut
sinun palvelioilles, niin me teemme:
32. Me menemme hankittuina Herran eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme
tällä puolella Jordania.
33. Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin
pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin
kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissä maan äärissä ympärillä
olivat.
34. Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,
35. Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,
36. Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.
37. Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,
38. Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille,
jotka he rakensivat.
39. Ja Makirin Manassen pojan lapset menivät Gileadiin ja voittivat sen, ja
ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellä asuivat.
40. Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hän asui siellä.
41. Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidän maakylänsä, jotka hän kutsui
Jairin kyliksi,
42. Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttärinensä, ja hän kutsui sen Nobaksi
nimestänsä.