1. Mutta kallis aika ahdisti maata.
2. Ja koska he loppivat syödä ne jyvät kuin he Egyptistä tuoneet olivat, sanoi
heidän isänsä heille: menkäät jällensä sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.
3. Niin vastasi häntä Juuda, sanoen: se mies haastoi meitä sangen kovin, ja
sanoi: ei pidä teidän näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän
kanssanne.
4. Jos siis sinä nyt lähetät meidän veljemme meidän kanssamme, niin me menemme
alas ja osatmme sinulle elatusta.
5. Vaan jolles häntä lähetä, niin emme mekään mene; sillä se mies sanoi meille:
ei teidän pidä näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.
6. Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, että te sanoitte
sille miehelle teillänne vielä olevan veljen.
7. He vastasivat: se mies kysyi meistä niin visusti, ja meidän suvustamme, sanoen:
vieläkö teidän isänne elää? Onko teillä vielä veljeä? Niin me vastasimme häntä
kuin hän kysyi. Taitaisimmeko me ratki tietää hänen sanovan: tuokaat veljenne
tänne.
8. Niin sanoi Juuda isällensä Israelille: lähetä nuorukainen minun kanssani,
niin me valmistamme ja lähdemme matkaan: että me eläisimme ja emme kuolisi,
sekä me että sinä ja meidän lapsemme.
9. Minä takaan hänen edestänsä, kaipaa häntä minun käsistäni; jollen minä tuo
häntä jälleen sinun tykös, ja pane häntä sinun etees, niin minä olen vikapää
sinun edessäs kaikkena minun elinaikanani.
10. Sillä jollei meillä olisi ollut viivytystä, totisesti me olisimme jo toisen
kerran tulleet jällensä.
11. Niin sanoi Israel heidän isänsä heille: jos nyt kumminkin niin pitää oleman,
tehkäät siis näin: ottakaat maan parhaista hedelmistä teidän astioihinne, ja
viekäät sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia,
ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.
12. Ottakaat myös toinen raha teidän myötänne, ja se raha, jonka te toitte jällensä
säkkein suussa, viekäät myötänne; taitaa olla, että se on epähuomiosta tapahtunut.
13. Ottakaat myös teidän veljenne; ja valmistakaat, ja menkäät jälleen sen miehen
tykö.
14. Jumala kaikkivaltias antakoon teidän löytää laupiuden sen miehen edessä,
että hän päästäis jälleen teille toisen teidän veljenne, ja (tämän) BenJaminin.
Mutta minä, niinkuin minä olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna.
15. Niin ottivat miehet nämät lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa myötänsä,
ja BenJaminin: valmistivat itsensä ja menivät Egyptiin, ja seisoivat Josephin
edessä.
16. Ja kun Joseph näki BenJaminin heidän kanssansa, sanoi hän huoneensa haltialle:
vie nämät miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sillä heidän pitää
minun kanssani päivällistä syömän.
17. Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hänelle käskenyt, ja vei miehet Josephin
huoneesen.
18. Ja he pelkäsivät, että he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me viedään
tänne sen rahan tähden jonka me tätä ennen löysimme meidän säkeistämme: että
hän soimais meitä, ja saattais meitä oikeuden alle, ja ottais meitä orjiksensa,
ja meidän aasimme.
19. Sentähden he menivät Josephin huoneenhaltian tykö, ja puhuttelivat häntä
huoneen oven edessä,
20. Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen tänne tulleet ostamaan jyviä.
21. Ja koska me tulimme yösialle, ja avasimme meidän säkkimme, katso, niin oli
itsekunkin raha säkkinsä suussa täydellä painolla: sentähden olemme me ne jällensä
myötämme tuoneet.
22. Olemme myös toisen rahan myötämme tuoneet ostaaksemme jyviä; emme sitä tiedä,
kuka on pannut jällensä meidän rahamme meidän säkkiimme.
23. Mutta hän sanoi: olkaat hyvässä turvassa, älkäät peljätkö: teidän Jumalanne
ja teidän isänne Jumala on teille tavaran antanut teidän säkkiinne: teidän rahanne
olen minä saanut. Ja hän toi Simeonin heidän tykönsä.
24. Ja se mies vei heidät Josephin huoneesen, antoi heille vettä pestä heidän
jalkojansa, ja antoi ruokaa heidän aaseillensa.
25. Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli päivälliselle;
sillä he olivat kuulleet, että heidän piti siellä syömän.
26. Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen hänelle käsissänsä,
ja kumarsivat maahan hänen eteensä.
27. Ja hän tervehti heitä rakkaasti, ja sanoi: onko teidän vanha isänne rauhassa,
josta te minulle sanoitte? Vieläkö hän elää?
28. He vastasivat: sinun palvelias meidän isämme on rauhassa, ja elää vielä;
ja he kumarsivat ja maahan lankesivat hänen edessänsä.
29. Niin hän nosti silmänsä ja näki veljensä BenJaminin, äitinsä pojan, ja sanoi:
onko tämä teidän nuorin veljenne, josta te sanoitte minlle? Ja sanoi vielä:
Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani.
30. Ja Joseph kiiruhti itsensä; sillä hänen sydämensä paloi veljeänsä kohtaan,
ja etsi siaa itkeäksensä; ja meni kamariinsa, ja itki siellä.
31. Ja kuin hän oli pessyt kasvona, tuli hän ulos; ja pidätti itsensä, ja sanoi:
tuokaat leipää.
32. Ja pantiin erinänsä hänelle ja erinänsä heille, niin myös Egyptiläisille,
jotka hänen kanssansa atrioitsivat, erinänsä; sillä Egyptiläiset ei saa syödä
Hebrealaisten kanssa, sillä se on Egyptiläisille kauhistus.
33. Ja he istutettiin hänen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa jälkeen, ja
nuorin nuoruutensa jälkeen: sitä miehet ihmettelivät keskenänsä.
34. Ja heille kannettiin ruokaa hänen pöydältänsä, mutta BenJaminille viisi
kertaa enemmän kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat hänen kanssansa.