1. Tämä on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, kuin
Nebusaradan, huovinhaltia, päästi hänen Ramassa vallallensa; sillä hän oli sidottu
kahleilla kaikkien niiden seassa, jotka Jerusalemissa ja Juudassa vangitut olivat,
vietäviksi pois Babeliin.
2. Kuin huovinhaltia oli antanut noutaa Jeremian tykönsä, sanoi hän hänelle:
Herra, sinun Jumalas on puhunut tämän onnettomuuden tälle paikalle;
3. Ja on Herra myös antanut tulla ja tehnyt niinkuin hän on sanonut; sillä te
olette rikkoneet Herraa vastaan, ja ette totelleet hänen ääntänsä, sentähden
on tämä teille tapahtunut.
4. Ja nyt katso, minä olen sinun tänäpänä päästänyt kahleista, joilla sinun
kätes olivat sidotut. Jos sinulle kelpaa mennä minun kanssani Babeliin, niin
tule, minä tahdon katsoa sinun parastas; ja jollet sinä tahdo tulla minun kanssani
Babeliin, niin anna olla: katso, siellä on sinulle koko maa edessäs: kussa sinä
luulet itselles hyvän olevan ja sinulle kelpaa, niin mene sinne.
5. Sillä tästedes ei ole enään yhtään palausta, sentähden sinä mahdat palata
Gedalian Ahikamin pojan, Saphanin pojan, tykö, jonka Babelin kuningas on pannut
Juudan kaupunkein päälle, ja asu hänen tykönänsä kansan seassa, eli mene sinne,
mihinkä sinulle parahin kelpaa. Ja huovinhaltia antoi hänelle evästä ja lahjoja,
ja antoi hänen mennä.
6. Niin tuli Jeremia Gedalian Ahikamin pojan tykö Mitspaan, ja asui hänen tykönänsä
kansan seassa, joka vielä maalle jäänyt oli.
7. Kuin kaikki sodanpäämiehet, jotka kedolla olivat sotaväkensä kanssa, saivat
kuulla, että Babelin kuningas oli pannut Gedalian Ahikamin pojan maata hallitsemaan,
ja että hän oli jättänyt hänen kanssansa sekä miehiä että vaimoja, lapsia ja
pienimpiä, joita ei viety Babeliin;
8. Tulivat Gedalian tykö Mitspaan Ismael Netanjan poika, Johanan ja Jonatan
Karean pojat, ja Seraja Tanhumetin poika, ja Ephain pojat Netophatista, Jesania
Maakatin poika, he ja heidän miehensä.
9. Ja Gedalia Ahikamin poika, Saphanin pojan, teki heille ja heidän miehillensä
valan ja sanoi: älkäät peljätkö olla Kaldealaisille alamaiset, pysykäät maassa
ja olkaat Babelin kuninkaalle alamaiset, niin te menestytte.
10. Ja minä, katso, minä asun tässä Mitspassa, että minä palvelisin Kaldealaisia,
jotka tulevat meidän tykömme; kootkaat te sentähden viinaa ja suvituloa ja öljyä
ja pankaat teidän astioihinne, ja asukaat teidän kaupungeissanne, jotka te saaneet
olette.
11. Niin myös kaikki Juudalaiset, jotka Moabissa olivat, ja Ammonin lasten seassa;
ja Edomissa, ja kaikissa maakunnissa, kuin he kuulivat, että Babelin kuningas
oli jättänyt muutamia Juudaan, ja oli pannut Gedalian Ahikamin pojan, heitä
hallitsemaan.
12. Tulivat kaikki Juudalaiset jälleen kaikista paikoista, sieltä kuhunka he
olivat ajetut ulos, Juudan maahan Gedalian tykö Mitspaan, ja kokosivat aivan
paljon viinaa ja suvituloa.
13. Mutta Johanan Karean poika ynnä kaikkein sodanpäämiesten kanssa, jotka kedolla
olivat olleet, tulivat Gedalian tykö Mitspaan,
14. Ja sanoivat hänelle: tiedätkös että Baalis, Ammonin lasten kuningas, on
lähettänyt Ismaelin Netanjan pojan sinua tappamaan? Mutta ei Gedalia Ahikamin
poika uskonut heitä.
15. Silloin sanoi Johanan Karean poika Gedalialle salaa Mitspassa: minä tahdon
nyt mennä ja lyödä Ismaelin Netanjan pojan kuoliaaksi, niin ettei kenenkään
pidä saamaan tietää. Miksi hänen pitää lyömän sinua, että kaikki Juudalaiset,
jotka sinun tykös ovat kootut, pitää hajoitettaman, ja ne, jotka vielä Juudasta
jääneet ovat, hukkuman?
16. Mutta Gedalia Ahikamin poika sanoi Johananille Karean pojalle: ei sinun
pidä sitä tekemän; sillä ei se ole tosi, mitä sinä Ismaelista sanot.