1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2. Ei sinun pidä ottaman itselles vaimoa, eikä siittämän poikia eli tyttäriä
tässä paikassa.
3. Sillä näin sanoo Herra niistä pojista ja tyttäristä, jotka tässä paikassa
syntyvät, ja äideistä, jotka heitä synnyttävät, ja heidän isistänsä, jotka heitä
tässä maassa siittävät:
4. Heidän pitää kuoleman sairaudessansa, ja ei heitä pidä itkettämän eli haudattaman,
vaan heidän pitää loaksi kedolle tuleman; ja heidän pitää vielä sitte miekalla
ja nälällä hukkuman, ja heidän ruumiinsa pitää linnuille taivaan alla ja eläimille
maassa ruaksi tuleman.
5. Sillä näin sanoo Herra: ei sinun pidä menemän murhehuoneesen, eikä menemän
itkemään eli surkuttelemaan heitä; sillä minä olen ottanut pois minun rauhani
tältä kansalta, sanoo Herra, ja minun armoni ja laupiuteni;
6. Että sekä suuret että pienet pitää tässä maassa kuoleman, ja ei haudatuksi
tuleman, ja ei yhdenkään pidä itkemän eli repimän itsiänsä, eikä ajeleman hiuksiansa
heidän tähtensä.
7. Ja ei myös pidä (leipää) jaettaman murheessa, että heitä lohdutettaisiin
kuolleen tähden, eikä pidä annettaman juoda lohdutusmaljasta isänsä tähden ja
äitinsä tähden.
8. Ja ei pidä sinun menemän pitohuoneesen, istumaan heidän viereensä, syömään
ja juomaan.
9. Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, minä tahdon ottaa
pois tästä siasta, teidän silmäinne edestä ja teidän eläissänne, ilon ja riemun
äänen, yljän äänen ja morsiamen äänen.
10. Ja kuin sinä nämät kaikki tälle kansalle sanonut olet, ja he sanovat sinulle:
miksi Herra uhkaa meille kaikkea tätä suurta onnettomuutta? ja mikä on meidän
pahatekomme ja syntimme, jolla me olemme rikkoneet Herraa, meidän Jumalaamme,
vastaan?
11. Niin sinun pitää sanoman heille: että teidän isänne, sanoo Herra, ovat hyljänneet
minun, ja seuranneet muita jumalia, palvelleet niitä ja kumartaneet niitä; mutta
minun ovat he hyljänneet, ja ei pitäneet minun lakiani.
12. Ja te teette vielä pahemmin kuin teidän isänne; sillä katso, kukin elää
oman pahan sydämensä sisun jälkeen, eikä yksikään tottele minua.
13. Sentähden minä tahdon ajaa teidät pois tästä maasta siihen maahan, josta
ette te eikä teidän isänne mitään tiedä, siellä saatte te palvella muita jumalia
yli päivää ja yötä, ja en minä tahdo siellä armoa näyttää teille.
14. Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei sitte pidä enään sanottaman:
niin totta kuin Herra elää, joka Israelin lapset Egyptin maalta on johdattanut,
15. Vaan, niin totta kuin Herra elää, joka Israelin lapset on johdattanut pohjan
maasta ja kaikista maista, joihin hän heitä ajanut oli; sillä minä tahdon antaa
heidän tulla jälleen heidän maahansa, jonka minä heidän isillensä antanut olen.
16. Katso, minä lähetän monta kalamiestä, sanoo Herra, heitä onkimaan; ja sitte
lähetän minä monta metsämiestä, heitä käsittämään kaikilla vuorilla, kaikilla
kukkuloilla ja kaikissa kiviraunioissa.
17. Sillä minun silmäni näkee kaikki heidän tiensä, ja ei ne ole peitetyt minun
edessäni; ja heidän pahatekonsa on minun silmäini edessä salaamatoin.
18. Ensisti pitää minun kaksinkertaisesti maksaman heidän pahat tekonsa ja syntinsä,
että he ovat saastuttaneet minun maani kauhistustensa raadoilla, ja kauhistuksellansa
täyttivät he minun perintöni.
19. Herra, sinä olet väkevyyteni ja voimani, ja turvani hädässä; pakanat tulevat
sinun tykös maailman ääristä ja sanovat: meidän isämme ovat tosin pitäneet vääriä
ja turhia jumalia, jotka ei mitään auttaa taida.
20. Kuinka taitaa ihminen tehdä hänellensä jumalia, jotka ei kuitenkaan jumalia
olekaan?
21. Sentähden katso, minä tahdon opettaa heitä tällä haavalla, ja tehdä heille
minun käteni ja valtani tiettäväksi; ja heidän pitää ymmärtämän, että minun
nimeni on Herra.