1. Sitte menivät Israelin lapset sieltä, ja sioittivat heitänsä
Moabin kedoille, toiselle puolelle Jordania, Jerihon kohdalla.
2. Ja koska Balak Zipporin poika näki kaikki, mitä Israel teki Amorilaisille,
3. Ja että Moabilaiset sangen suuresti pelkäsivät sitä kansaa heidän paljoutensa
tähden, ja että Moabilaiset kauhistuivat Israelin lapsia,
4. Niin sanoivat he Midianilaisten vanhimmille: Tämä kansa syö puhtaaksi kaikki,
mitä ympäristöllämme on, niinkuin härkä syö vihannon laitumelta. Ja Balak Zipporin
poika oli siihen aikaan Moabilaisten kuningas.
5. Ja hän lähetti sanan Petoriin, Bileamille Beorin pojalle, joka asui virran
tykönä, kansansa lasten maalla, kutsumaan häntä, sanoen: katso, kansa on lähtenyt
Egyptistä, katso, se peittää maan piirin, ja asettaa leirinsä minua vastaan.
6. Tule siis nyt ja kiroo minulle tämä kansa; sillä se on minua väkevämpi, että
minä löisin häntä, ja hänen maaltani karkottaisin ulos; sillä minä tiedän, ketä
sinä siunaat, se on siunattu, ja jota sinä kiroot, se on kirottu.
7. Ja Moabilaisten vanhimmat ynnä Midianilaisten vanhimpain kanssa menivät sinne,
ja heillä oli noitumisen palkka kädessänsä. Ja koska he tulivat Bileamin tykö,
sanoivat he hänelle Balakin sanat.
8. Ja hän sanoi heille: olkaat tässä yö, niin minä sanon teille vastauksen,
mitä Herra minulle sanova on. Niin olivat Moabilaisten päämiehet Bileamin tykönä.
9. Ja Jumala tuli Bileamin tykö ja sanoi: mitkä miehet ne sinun tykönäs ovat?
10. Ja Bileam sanoi Jumalalle: Balak Zipporin poika, Moabilaisten kuningas,
lähetti minun tyköni:
11. Katso, kansa läksi Egyptistä ja peittää maan piirin: tule siis ja kiroo
heitä minulle, että minä voisin sotia heitä vastaan ja karkottaisin heitä pois.
12. Mutta Jumala sanoi Bileamille: älä mene heidän kanssansa, äläkä kiroo kansaa,
sillä se on siunattu.
13. Silloin Bileam nousi varhain aamulla ja sanoi Balakin päämiehille: menkäät
maallenne; sillä ei Herra salli minun teidän kanssanne mennä.
14. Ja Moabilaisten päämiehet nousivat ja tulivat Balakin tykö, ja sanoivat:
ei Bileam tahdo tulla meidän kanssamme.
15. Niin lähetti Balak päämiehet, vielä usiammat ja jalommat entisiä,
16. Jotka tultuansa Bileamin tykö sanoivat hänelle: Näin Balak Zipporin poika
sanoo sinulle: älä estele tulemasta minun tyköni;
17. Sillä minä teen sinulle suuren kunnian, ja mitäs sanot minulle, sen minä
myös teen: tule siis ja kiroo minulle tämä kansa.
18. Niin vastasi Bileam, ja sanoi Balakin palvelioille: jos Balak antais minulle
huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, niin en minä sittenkään taida Herran minun
Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää elikkä paljoa.
19. Vaan olkaat kuitenkin tekin tämä yö tässä, niin minä tahdon tiedustaa, mitä
Herra vielä minun kanssani puhuva on.
20. Silloin Jumala tuli yöllä Bileamin tykö ja sanoi hänelle: jos ne miehet
ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja mene heidän kanssansa, vaan kuitenkin,
mitä minä sinulle sanon, sen pitää sinun tekemän.
21. Niin Bileam nousi varhain aamulla, valjasti aasinsa ja seurasi Moabilaisten
päämiehiä.
22. Mutta Jumalan viha julmistui, että hän sinne meni. Ja Herran enkeli seisoi
tiellä häntä vastassa, mutta hän ajoi aasillansa ja kaksi hänen palveliaansa
oli hänen kanssansa.
23. Ja aasi näki Herran enkelin seisovan tiellä ja hänen miekkansa vedetyn ulos
hänen kädessänsä, niin aasi poikkesi tieltä ja meni kedolle: vaan Bileam löi
aasia ohjataksensa häntä tielle.
24. Niin Herran enkeli astui ahtaasen tanhuaan, viinamäen vaiheelle, jossa aidat
molemmin puolin olivat.
25. Ja koska aasi näki Herran enkelin, ahdisti hän itsensä aitaa vastaan, ja
likisti Bileamin jalan aitaa vastaan, ja sitte hän kovemmin löi häntä.
26. Niin Herran enkeli meni edespäin ja seisoi ahtaassa paikassa, kussa ei ollut
varaa poiketa oikialle eli vasemmalle puolelle.
27. Ja kuin aasi näki Herran enkelin, laski hän Bileamin alla polvillensa; niin
Bileam sangen suuresti vihastui ja löi aasia sauvallansa.
28. Silloin Herra avasi aasin suun, ja se sanoi Bileamille: mitä minä olen rikkonut
sinua vastaan, ettäs minua kolmasti hosunut olet?
29. Bileam sanoi aasille: ettäs pilkkasit minua. Jos minun kädessäni miekka
olis, niin minä sinun tappaisin.
30. Sanoi aasi Bileamille: enkö minä ole sinun aasis, jolla sinä tähän asti
ajanut olet? olenko siis minä ikänä ennen niin tehnyt sinua vastaan ? Hän vastasi:
et.
31. Silloin avasi Herra Bileamin silmät, että hän näki Herran enkelin seisovan
tiellä, ja avoimen miekan hänen kädessänsä; ja hän kumarsi, ja lankesi kasvoillensa.
32. Niin sanoi Herran enkeli hänelle: miksi sinä jo kolmasti sinun aasias hosuit?
katsos, minä läksin sinua vastoin seisomaan; sillä tämä tie on nurja minun edessäni.
33. Ja aasi näki minun, ja poikkesi jo kolme erää minun edestäni; vaan jollei
hän olisi minun edestäni poikennut, niin minä nyt sinun tappaisin ja jättäisin
aasin elämään.
34. Niin Bileam sanoi Herran enkelille: minä olen syntiä tehnyt; sillä en minä
tietänyt, että sinä seisoit minun vastassani tiellä. Nyt siis, jollei se sinulle
kelpaa, niin minä palajan takaperin.
35. Ja Herran enkeli sanoi Bileamille: mene miesten kanssa, vaan ei sinun pidä
puhuman muuta, kuin minä sinulle sanon: ja Bileam seurasi Balakin päämiehiä.
36. Koska Balak kuuli Bileamin tulevan, läksi hän häntä vastaan Moabilaisten
kaupunkiin, joka Arnonin rajoissa on, juuri rajan äärellä.
37. Ja balak sanoi Bileamille: enkö minä sanaa lähettänyt sinun perääs, kutsumaan
sinua? miksi siis et sinä tullut minun tyköni? vai luulitkos, etten minä olisi
sen edestä sinua taitanut kunnioittaa?
38. Ja Bileam vastasi häntä: katso, minä tulin nyt sinun tykös; vaan onko minulla
voimaa mitään puhua? Sen minkä Jumala minun suuhuni antaa, sen minä puhun.
39. Ja niin Bileam meni Balakin kanssa, ja he tulivat Kujakaupunkiin,
40. Ja Balak uhrasi karjaa ja lampaita, ja lähetti Bileamin ja päämiesten perään,
jotka hänen kanssansa olivat.
41. Mutta huomeneltain tapahtui, että Balak otti Bileamin, ja vei hänen Baalin
kukkulalle, näkemään sieltä kansan ääreen.