1. Jos joku sielu rikkoo, niin että hän kuulee jonkun kiroilevan,
ja hän on sen todistaja, eli on sen nähnyt taikka tietänyt, ja ei ilmoita siitä,
hän on vikapää vääryyteen.
2. Eli jos joku sielu rupee johonkuhun saastaiseen kappaleeseen, taikka saastaisen
metsän eläimen raatoon, eli saastaisen karjan raatoon eli saastaisen madon raatoon,
ja se olis hänelle tietämätöin: hän on saastainen ja vikapää.
3. Eli jos hän rupee saastaiseen ihmiseen, millä ikänänsä saastaisuudella ihminen
taitaa saastaiseksi tulla, tietämätä, ja sen sitte ymmärtää, se on vikapää.
4. Eli jos joku sielu vannoo, niin että hänen suustansa käy ajattelemata pahoin
eli hyvin tehdä, kaikki kuin ihminen vannoo huomaitsemata, ja sen sitte ymmärtää:
hän on vikapää yhteen näistä.
5. Koska hän on vikapää johonkuhun näistä, ja tunnustaa, että hän siinä rikkonut
on:
6. Niin pitää hänen tämän rikoksensa vian edestä, kuin hän rikkonut on, tuoman
laumasta Herralle uuhen eli vuohen rikosuhriksi: niin pitää papin sovittaman
hänen rikoksensa.
7. Jollei hänellä ole lammasta, niin tuokaan Herralle rikoksensa edestä, jolla
hän rikkonut on, kaksi mettistä eli kaksi kyhkyläisen poikaa: yhden rikosuhriksi,
ja toisen polttouhriksi.
8. Ja viekään ne papille: hänen pitää sen ensimäisen uhraaman rikosuhriksi ja
vääntämän sen niskat ja ei kuitenkaan päätä erinänsä repäisemän,
9. Ja pitää priiskottaman alttarin seinän rikosuhrin verellä, ja antaman sen
veren, joka jää, vuotaa alttarin pohjaan. Se on rikosuhri.
10. Toisen pitää hänen uhraaman polttouhriksi tavan jälkeen. Ja niin pitää papin
sovittaman hänen rikoksensa, jolla hän rikkonut on, ja se annetaan hänelle anteeksi.
11. Jollei hänelle ole kahta mettistä eli kahta kyhkyläisen poikaa, niin tuokaan
uhrinsa, rikoksensa edestä, kymmenennen osan ephaa sämpyläjauhoja rikosuhriksi.
Mutta ei hänen pidä öljyä sen päälle paneman, eikä pyhää savua; sillä se on
rikosuhri.
12. Ja hänen pitää sen viemän papille, ja papin pitää siitä ottaman pivon täyden
muistoksi, ja polttaman sen alttarilla Herralle tuliuhriksi: tämä on rikosuhri.
13. Ja papin pitää niin sovittaman hänelle hänen rikoksensa, jolla hän rikkonut
on, ja se annetaan anteeksi hänelle. Ja sen pitää oleman papin oman niinkuin
ruokauhrinkin.
14. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
15. Jos joku sielu kovasti rikkoo ja erehdyksestä syntiä tekee jossakussa joka
Herralle pyhitetty on, hänen pitää Herralle tuoman vikauhrin, virheettömän oinaan
laumasta, sinun arvios jälkeen hopiapainoon, pyhän siklin jälkee, vikauhriksi.
16. Siihen myös, mitä hän on rikkonut pyhitetyssä, pitää hänen sen antaman jällensä,
ja pitää sen tykö antaman viidennen osan, ja antaman sen papille: ja papin pitää
sovittaman hänen vikauhrin oinaalla, niin se hänelle annetaan anteeksi.
17. Ja jos joku sielu rikkoo ja tekee vastoin jotakuta Herran käskyä, jota ei
hänen pitänyt tekemän, ja ei sitä tietänyt: hän on vikapää vääryyteen,
18. Ja pitää tuoman papille virheettömän oinaan laumasta, sinun arvios jälkeen
vikauhriksi: ja papin pitää sovittaman hänelle hänen tietämättömyytensä, kun
hän tehnyt on tietämätä, niin se hänelle annetaan anteeksi.
19. Se on vikauhri: sillä vikaan hän kaiketikin Herran edessä joutunut on.