1. Niin Herra sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hänelle:
näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.
2. Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:
3. Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä,
aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan
ruttotaudin kanssa.
4. Ja Herra on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitään
kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.
5. Ja Herra määräsi ajan, sanoen: tämän Herra tekee huomenna maassa.
6. Ja Herra teki niin toisna päivänä, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin
lasten karjasta ei yhtäkään kuollut.
7. Niin Pharao lähetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta
yhtäkään kuollut. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei päästänyt kansaa.
8. Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne täyteen toton nokea,
ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon edessä.
9. Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää oleman ihmisten
ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.
10. Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessä, ja Moses paiskasi
sen taivaasen päin: niin tulivat märkäpäistä punottavaiset paisumat ihmisiin
ja karjaan.
11. Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessä paisumain tähden: sillä
paisumat olivat niin noitain päällä, kuin kaikkien Egyptiläisten.
12. Mutta Herra paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän kuullut heitä: niinkuin
Herra Mosekselle sanonut oli.
13. Niin sanoi Herra Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä,
ja sano hänelle: Näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani
palvelemaan minua.
14. Muutoin minä tällä haavaa lähetän kaikki minun rangaistukseni sinun sydämees,
ja sinun palveliais, ja sinun kansas päälle, tietääkses, ettei kaikessa maassa
ole minun vertaani;
15. Sillä minä olisin nyt jo ojentanut käteni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas
ruttotaudilla: että sinun olis täytynyt hukkua maan päältä.
16. Mutta tosin sentähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin
sinulle minun voimani, ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.
17. Ja vieläkös nyt ylennät itses minun kansani päälle, etkä päästä heitä:
18. Katso, huomenna tällä ajalla annan minä sangen suuria rakeita sataa, jonka
kaltaisia ei ole ollut Egyptissä, hamasta siitä päivästä kuin se perustettu
on, niin tähän asti.
19. Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla;
sillä kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetään, ja ei ole korjatut huoneesen,
niiden päälle lankeevat rakeet ja heidän pitää kuoleman.
20. Joka Pharaon palvelioista pelkäsi Herran sanaa, se palveliansa ja karjansa
huoneesen korjasi,
21. Vaan jonka sydän ei totellut Herran sanaa, se jätti kedolle palveliansa
ja karjansa.
22. Niin sanoi Herra Mosekselle: ojenna kätes taivaasen päin, että rakeita satais
koko Egyptin maan päälle: ihmisten päälle, karjan päälle, ja kaikkein päälle,
mitä kedolla vihottaa Egyptin maalla.
23. Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen päin, että Herra antais jylistä ja
rakeita sataa, ja että pitkäisen tuli leimahtelis maan päälle; ja Herra antoi
sataa rakeita Egyptin maan päälle,
24. Että rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikänänsä
senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitä ajasta kuin kansa
siinä asumaan rupesi.
25. Ja rakeet löivät koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekä ihmiset
että karjan: niin myös koko maan vihannan löivät rakeet kaikki, myös puut kedolla
särkivät rikki.
26. Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.
27. Niin lähetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minä
olen tällä haavalla pahoin tehnyt; Herra on vanhurskas, vaan minä ja minun kansani
olemme jumalattomat.
28. Sentähden rukoilkaat Herraa, että jo kyllä olis, ja että Jumalan jylinä
ja rakeet lakkaisivat: niin minä päästän teidät, eikä teidän pidä enempi täällä
viipymän.
29. Ja Moses sanoi hänelle: koska minä lähden kaupungista, niin minä ojennan
käteni Herran tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita ei pidä enempi oleman, ettäs
tietäisit maan olevan Herran.
30. Mutta et sinä ja sinun palvelias, minä kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää
Herraa Jumalaa.
31. Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillä ohra oli tähkäpäällä ja pellava
oli kulkulla.
32. Mutta nisu ja kaura (a) ei turmeltuneet, sillä ne olivat hiljakylvöt. (a)
Spelta eli Turkin kaura.
33. Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköä, ja ojensi kätensä Herran
tykö: ja jylinä ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan päälle.
34. Koska Pharao näki, että sade, ja rakeet, ja jylinät lakkasivat, teki hän
vielä enemmin pahaa, ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palveliansa.
35. Niin paatui Pharaon sydän, ja ei päästänyt Israelin lapsia: niinkuin Herra
Moseksen kautta sanonut oli.