1. Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole
kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle.
2. Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.
3. Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi.
Ja Moses pakeni häntä.
4. Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin
hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
5. Sentähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle, heidän isäinsä
Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.
6. Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa.
Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.
7. Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa,
ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.
8. Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles
yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.
9. Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin
ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut
virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.
10. Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies
ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla
on hidas puhe ja kankia kieli.
11. Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt
mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?
12. Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman
pitää.
13. Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.
14. Niin Herra vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne
Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee
sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.
15. Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen
sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.
16. Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun
suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.
17. Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.
18. Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi
hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä,
ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.
19. Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne
kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.
20. Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi
Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.
21. Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs
teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees.
Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.
22. Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo Herra: Israel on minun poikani,
minun esikoiseni.
23. Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et
sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.
24. Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli Herra häntä vastaan, ja tahtoi hänen
tappaa.
25. Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi
hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.
26. Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.
27. Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja
tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.
28. Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka hänen lähetti, ja
kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.
29. Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.
30. Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki
ihmeitä kansan edessä.
31. Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että Herra oli etsinyt Israelin lapsia,
nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.