Edellinen luku,
Ps
PSALMIT
57
1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun
hän pakeni Saulia luolaan.
2. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun
minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes
onnettomuudet ovat ohitse.
3. Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun
asiani päätökseen.
4. Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun
polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
5. Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata
tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja
nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.
6. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
7. Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni
maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.
8. Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä
tahdon veisata ja soittaa.
9. Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää
aamuruskon.
10. Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi
kansakuntien keskellä.
11. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun
totuutesi pilviin asti.
12. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
Seuraava luku,
Ps